Yökyöpeli hapankorppu lukee
Night Owl’s Bookshelf

Dear Jansson san

Dear Jansson san
I have collected money for a long time.
I will come and sit at your feet to understand.
Please when can I come there?

Tove Janssonin syntymästä tuli tänään 9. elokuuta 2014 kuluneeksi 100 vuotta. Kirjoitan blogissani taiteilijasta osana merkkivuoden tapahtumia: alimpana sivulla on lista Tove Jansson -blogimaratoniin osallistuvista kirjablogeista. Suurin osa blogeista on jo luettavissa. Jo aiemmin tänä kesänä olen blogannut Tove Janssonia sivuten kahdesti, juhannuksena kirjoitin Tuula Karjalaisen Tee työtä ja rakasta -elämäkerrasta ja muutama viikko sitten kerroin omasta tapaamisestani Tove Janssonin kanssa.

Blogimaratonissa on ilmestynyt päivän aikana Tove Janssoniin liittyviä kirjoituksia jo monista eri näkökulmista. Kaikilla meillä on oma suhteemme taiteilijaan. Kun mietin omaani, totesin, että koska en ole lapsena lukenut Muumeja eikä niitä ole minulle myöskään luettu, en kirjoita niistä. Aikuisena olen lukenut Toven novelleja ja romaanin Kunniallinen petkuttaja ja toki Muumi-kirjojakin. Kerran lahjaksi saamani Muumi-mukitkin myin halvalla keräilijälle, koska en pidä niistä. Muumi-kirjoja sen sijaan ostan. Kunnioitukseni Tove Janssonia kohtaan on suuri, mutta en kuvittele hänen olleen täydellinen ihminen. Luova hän kuitenkin oli sanan todellisessa merkityksessä.

Viesti

Tämän kirjoituksen alussa on japanilaisen ihailijan viesti taiteilijalle Janssonin viimeisestä novellikokoelmasta Viesti, sen niminovellista (suom. Päivö Taubert). Japanilainen ihailija haluaisi tulla istumaan Toven jalkojen juureen, jotta ymmärtäisi. Mitä hän haluaa ymmärtää? Ehkä hän vain haluaa etsiä itselleen mestarin, gurun. Me kaikki aikuisetkin haluaisimme toisinaan taantua lapsiksi, jotta voisimme ulkoistaa päätöksenteon ahdistuksen muille. Ei ole helppoa elää epävarmassa maailmassa ilman vastauksia monimutkaisen maailman kaikkiin kysymyksiin.

Useissa Janssonin saamissa viesteissä ja kirjeissä (Jansson sai noin 2000 kirjettä vuosittain) oli toive, että kirjailija tekisi jotain ongelmalle, joka vaivaa viestin lähettäjää. Joskus toiveena oli, että Tove kirjoittaisi esitelmän itsestään valmiiksi (monet lasten- ja nuortenkirjailijat saavat edelleen samanlaisia viestejä laiskoilta koululaisilta), toisinaan häntä syytettiin synnistä; aika usein haluttiin provikoille Muumien inspiroimilla tuoteideoilla, joista osa on suoraan sanottuna kovin outoja (huomaamaton miniterveysside, jolle ajateltiin myyntilausetta ”Hei, pikku Myyllä on aina varmat päivät”). Kiitos etukäteen oli ilmaus, jota taiteilija inhosi. Ymmärrän häntä. Pahimmin Tove Jansson kirosi luokanopettajia, jotka kehottivat lapsia kirjoittamaan hänelle. Lapsien kirjeitä Jansson ei tuominnut, mutta sen, että opettaja kehotti kirjeiden kirjoittamiseen, koska kirjeisiin vastaaminen vei aikaa kirjailijan omalta työltä. Silti lapsilla on oikeus saada vilpittömiin kirjeisiinsä vastaus, näin Jansson ajatteli.

Toki Muumien luoja sai myös kirjeitä, jotka ilahduttivat häntä, suorastaan riemastuttivat. Tässä 1988 nauhoitetussa tv-ohjelmassa Janssonia haastattelee Chris Zitting. (Ohjelma on nauhoitettu Janssonin ateljeessa, ja se on katsottavissa Yle Areenan Elävässä arkistossa kuukauden ajan eli 9.9.2014 asti.) Yksi parhaista viesteistä oli pienen lapsen pienellä käsialalla kirjoittama lause paperin keskellä: ”Kiitos, että teit minusta näkyvän.” Toinen viesti tuli pullopostissa ja lopulta postin pakkaamana perille. Siinä taiteilija kutsuttiin lapsen syntymäpäiville. Lähettäjä oli huolissaan siitä, että pullopostin sisältämä kirje saattaisi olla kastunut ja kehotti Janssonia antamaan sen äidilleen, joka voisi ehkä silittää sen kuivaksi!

Oma tapaamiseni Tove Janssonin kanssa voidaan tulkita juuri sellaisena hyväksikäyttöyrityksenä, joihin taiteilija oli tottunut muutenkin. En tunne kuitenkaan häpeää, olisihan Tove Jansson voinut sanoa ei tarjoukselleni hakea julkaistava kirje häneltä kotoa. Minä en halunnut tavata Tovea vain sen takia, että olin ihailija, vaan koska olin kiinnostunut siitä, millainen ihminen pystyy tekemään niin monia asioita niin suurella sydämellä ja miten tuo lahjakkuus näkyy konkreettisesti ihmisen olemuksessa. Olen aina ihaillut ihmisiä, jotka tekevät asioita välittämättä taiteen rajoista.

Tänään juhlii 2-vuotissyntymäpäiväänsä myös Josefin, gammelmoster Yökyöpelin rakas pieni sukulainen Ruotsissa. Omistan tämän blogikirjoituksen hänelle. Aion lukea ruotsinkieliselle Josefinille Muumeja suomeksi kun tavataan, aion kertoa hänelle, että hänellä on sama syntymäpäivä kuin Tove Janssonilla. Aion lukea hänelle muitakin suomalaisia satuja, viedä hänet kenties joskus Muumimaailmaankin.

Ennen kaikkea aion kuitenkin kertoa hänelle, että hän voi tehdä elämässä juuri niitä asioita, joista pitää ja jotka tekevät hänet onnelliseksi. Aion kertoa hänelle, että ei haittaa, vaikka pelottaa. Ei haittaa, vaikka tuntee itsensä epävarmaksi. Ei haittaa, vaikka ei aina tiedä mitä pitäisi tehdä.

Aion sanoa Josefinille, kun hän kasvaa isommaksi, ja itselleni sitä ennen monta kertaa, kuten Tuu-tikki sanoo Taikatalvessa (suom. Laila Järvinen):

Kaikki on hyvin epävarmaa ja juuri se tekee minut levolliseksi.

**************************************************

Tällä blogipostauksella osallistun Bokbabbelin järjestämään Tove Jansson-blogimaratooniin, jolla juhlitaan päivää jolloin Tove Jansson olisi täyttänyt 100 vuotta. Muut osallistuvat blogit ovat:
MonsterSteffaSagas bibliotekPantalaimoneSockerslottFeministbiblioteketOksan hyllyltäLilla bokhyllanFantastiska berättelserOch dagarna gårEn kattslavs dagbokBreakfast Book ClubYtterligare några ordHavsdjupens salCaffeineBokhoraSöstra miKirsin kirjanurkkaVästmanländskans bokbloggBoktok73Bokhyllan i pepparkakshusetBoktjuvenHyllytontun höpinöitäBoktokaLes! Lue!Prickiga PaulaLyran noblesserYökyöpeli hapankorppu lukeeMadnessFiktiviteter ja Bokbabbel

*******

Detta inlägg är en del av Bokbabbels Tove Jansson-bloggmarathon med vilket vi firar dagen Tove Jansson skulle ha fyllt 100 år. De övriga som deltar är:
MonsterSteffaSagas bibliotekPantalaimone,SockerslottFeministbiblioteketOksan hyllyltäLilla bokhyllanFantastiska berättelserOch dagarna gårEn kattslavs dagbokBreakfast Book ClubYtterligare några ordHavsdjupens salCaffeine,BokhoraSöstra miKirsin kirjanurkkaVästmanländskans bokbloggBoktok73Bokhyllan i pepparkakshusetBoktjuvenHyllytontun höpinöitäBoktokaLes! Lue!Prickiga PaulaLyran noblesserYökyöpeli hapankorppu lukeeMadnessFiktiviteter och Bokbabbel

4 vastausta artikkeliin “Dear Jansson san”

  1. […] viktigt det är som både förälder och barn att ibland konfronteras med det som är skrämmande. Yökyöpeli hapankorppu lukee har, förutom ett bloggnamn som jag utmanar er svenskspråkiga att uttala ;), deltagit med ett […]

  2. Ja, du har alldeles rätt! Och ja, jag vet. Namnet på bloggen är ganska svårt… På engelska heter det bara A Night Owl’s Bookshelf, och har tänkt att kanske använda det i framtid, om jag börjar skriva på engelska. Men grattis att du försökte uttala namnet på finska. Det lät ju säkert bra!

  3. Apua, mun pitäisi todella lukea myös Janssonin aikuiskirjat..!

  4. […] vielä. Kolmantena lajina on taiteilijaelämäkerta: viime vuonna bloggasin Tuula Karjalaisen Tove Jansson -teoksesta ja äskettäin Minna Maijalan Minna Canth -teoksesta. Mielelläni yritän vielä uusiakin, mutta […]

Jätä kommentti