Kesäisiä lukukokemuksia

Bloginpitäjä on viettänyt ansaittua kesälomaa, joten siksi blogikin on ollut tauolla. Pian kuitenkin kirjoitan enemmän taas kesällä luetusta.

Täydennän aiempaa bloggaustani Tove Janssonista. Siinä kerroin, miten olin kerrankin tajunnut tarttua hetkeen ja sen ansiosta  tapasin Toven henkilökohtaisesti hänen kotonaan – joskin vain ovenraosta. Tässä kuva kirjeestä, jonka Tove ystävällisesti kirjoitti WSOY:n Salaisen kirjaston Aavelaiva-niteen lukijoille.

Kirje julkaistiin suomennettuna (suomennos minun) niteessä Aavelaiva, joka ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1999. Teksti kuuluu näin:

Hej kära barn –

Häromdan fick jag veta att Hemliga Klubben fortsätter med att skicka ut nya berättelser – det är bra. Den här gången kallar de sig Spökskeppet.

Jag tror att nånting av det viktigaste som finns är att få läsa hur mycket man vill och när man vill, fast kanske inte alltför ofta med ficklampa under täcket –

Lycka till!

Tove Jansson

Olen edelleen iloinen tuosta kirjeestä. Alkuperäistä en ole vielä ehtinyt etsiä. Oli etuoikeus saada toimittaa lukemistoja alakoululaisille. Ammattitaitoinen toimituskunta (Tuula Korolainen, Ritva Koskipää, Markku Töllinen ja Mervi Wäre; 5.–6.-luokan kirjoissa myös Helena Linna) käytti paljon aikaa tekstien valintaan (mukana oli sekä suomalaista että käännöskirjallisuutta), kuvien (usein alkuperäiskuvien) hankintaan, jaksojen aloitusaukeamien laadintaan ja lastenkirjailijoiden esittelyyn (sarjan kunnianhimoinen tavoite oli tuoda esiin myös kirjailija tekstin takana). Toivon, että tämä sarja edelleen kuluisi käytössä, vaikka se on nyt loppuunmyyty. Sitä saa kuitenkin kirjastoista, ja monissa kouluissa varmasti se on edelleen tallella. Yhteensä viisi nidettä, joista kolme kappaletta 3.–4.-luokkalaisille ja kaksi kappaletta 5.–6.-luokkalaisille.

********

Kesälomalla aloitin Martti Anhavan uutta suomennosta Karamazovin veljeksistä (Otava, 2014), mutta se jäi matkan takia kesken. Nyt luen Kajsa Ingemarssonin Matkalaukkumorsianta (Otava) pokkarina. Italian matkalle olin varannut Jo Nesbøn ensimmäisen Harry Hole -dekkarin Lepakkomies (Johnny Kniga) ja näin tutustuin Harryyn, josta niin monet ovat olleet tohkeissaan. Rankkaa maisemaa maalaa Nesbø. Lentokoneessa kotimatkalla luin iPadilta ja nauroin vesisilmin Maria Jotunin Kun on tunteet -klassikolle. Voi Maria, miten osuvasti ja edelleen ajankohtaisesti kuvaat meitä ihmisiä tunteiden talutusnuorassa!

Lomalla rentouduin myös Rachel Joycen hurmaavan romaanin Harold Fryn odottamaton toivioretki (WSOY, 2014) parissa. Hyvän mielen kirja, suosittelen. Ja Tommi Kinnusen Neljäntienristeys taisi olla lukemisena jo ennen lomaa. Sitäkin suosittelen hyvänä sukupolvi- ja näkökulmaromaanina. Esikoiskirjaksi täydellisen ehyt kokonaisuus.

Helteistä elokuun alkua, ja kuullaan taas pian!