Lupa jättää kesken

Syksykö lie, mutta viime viikkoina olen jättänyt kesken useamman kirjan. No, tuskin säätä tai vuodenaikaa voi siitä syyttää, jos kirja ei vedä. En syyttäisi kirjojakaan kokonaan. Joskus on vain niin, että jokin kirja ei juuri kyseisellä hetkellä puhuttele, mutta voi myöhemmin yhtäkkiä taas alkaa kiinnostaa. Minkäs sille voi.

Heti tähän alkuun: Unohdan aina linkittää muiden blogistien arvioihin omassa tekstissäni, joten tänään teen parannuksen. Postauksen lopussa on linkit kolmen muun bloggaajan arvioihin kesken jättämistäni kirjoista.

Kiitän joka viikko Helsingin kirjastolaitosta siitä, että uutuksia on hyvin saanut luettavaksi tänä syksynä, jos on tajunnut varata niitä heti syksyn alussa.

Odotin jo kauan Riitta Jalosen Tanssikaa!-romaania, mutta mikä harmi, etten päässyt sisälle kirjan maailmaan kuten olin ajatellut. Edellinen Jalosen romaani, Kirkkaus, teki suuren vaikutuksen ja antoi odottaa paljon myös uutuudelta, jota Suvi Ahola tänään (1.10.2019) kehui Helsingin Sanomien kritiikissään, varmasti ansiosta. Lukiessani kritiikin tuli mieleeni, että kenties luovutin liian aikaisin. Vaan ehkä en sittenkään. Eivät kaikki kirjat ole kaikille.

Yllättäen luovutin myös Sirpa Kähkösen Muistoruohon kanssa. Ihastuin edelliseen osaan, Tankkien kesään, joka oli myös ensimmäinen lukemani Kuopio-sarjan kirja. Valitettavasti tämä uusin ei nyt juuri tuntunut siltä, että jaksaisin sen loppuun asti lukea.

Joskus on pakko jättää kesken, jotta jää aikaa lukea jokin toinen kirja. Tässä välillä olen ehtinyt lukea jo kivan romaanin, Niina Meron Englantilaisen romanssin, jossa oli pientä uutta twistiä chick lit -genreen ja Pajtim Statovcin Bollan, josta ehkä seuraava postaus (kirja oli niin surullinen, että tarvitsen hetken aikaa kootakseni ajatukseni siitä.)

Eilen aloitin Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei -romaania, ja olin heti myyty. Siitä tulee postaus ihan varmasti.

Siirrynkin tästä illan päätteeksi Lykken kirjan pariin ja toivotan kaikille lukijoille hyvää lokakuun alkua ja kirjamessuaikaa. Nauttikaa ruskasta!

PS Tässä Lumiomena-blogin Katjan ja Kirjaluotsin näkemykset Tanssikaa!-romaanista ja Tuijatan taustoittava arvio Kähkösen Kuopio-sarjasta ja Muistoruohosta.

PPS Kuvassa on Helsingin Vanha kirkkopuisto jokunen vuosi sitten ruskan aikaan.  Työpaikkani oli ennen sen vieressä. Kaipaan Bulevardin puita ihan joka viikko, jos en ehkä ihan joka päivä.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Lupa jättää kesken

  1. Tani sanoo:

    Nina Lykke oli pirullinen, pidin ihan älyttömästi! Kaikki se ankeus arjessa ja elämisen mielettömyys, miten Lykke tavoittikaan olennaisen. Ei mikään ilon ja hyvän mielen kirja, mutta juuri siksi ihanan kamala. Nauti!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s