Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)

Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia
Suom. Kristiina Drews
Into Kustannus Oy, 2017
Storytelin äänikirja, lukija Krista Putkonen Örn

Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia on kenties loppuvuoden 2017 kohutuin ja kehutuin kaunokirja Juha Hurmeen Niemen ohella. Siispä joululomalla luen Niemiä printtinä ja Siivojan käsikirjan novelleja (tai kertomuksia, kun kirjan nimi määrittelee) äänikirjana. Ne, jotka ovat lukeneet aiempia postauksiani äänikirjoista, tietävät, etten ole erityisesti äänikirjojen suurkuluttaja vaan pidän enemmän perinteisista painetuista kaunokirjoista. Äänikirjoilla on kuitenkin pointtinsa. Tässä listattuna muutamia ajatuksia. Kolme pointtia äänikirjoista ja niiden jälkeen arvio Siivoojan käsikirjasta.

Kätevästi matkalla mukana

Äänikirjan suosio on kasvamassa enkä ihmettele. Jos kännykkä on ihmisessä kiinni kuin napanuora, on tuskin helpompaa tapaa lukea. Miksi tätä ei keksitty jo aiemmin? Oma kännykänkäyttöni lähenee riippuvuutta, joten miksi en sitten nauti enemmän äänikirjoista – varsinkin kun silmät väsyvät jatkuvasta näyttöpäätteen katseluusta niin työ- kuin vapaa-ajalla?

Harjoittelin Lucia Berlinin kuuntelemista monessa eri tilanteessa: kuntosalilla, työmatkoilla, autolla ajaessa, kävelyllä. Kirjan sisällön kannalta paras kuuntelutilanne on kävelylenkki, jolloin ei tarvitse keskittyä mihinkään muuhun. Kävely itsessään on meditatiivista, ja kun kävelee riittävän pitkään, ehtii päästä tarinaan sisälle ja keskittyä siihen. Kuntosalilla äänikirja auttaa kuluttamaan aikaa itsessään tylsien laitteiden  lihaskuntoliikkeiden ja niiden välille tulevien taukojen aikana. Tunti vierähtää huomaamatta. Autossa kuuntelin Berliniä suoraan puhelimelta ilman kuulokkeita tai aux-liitäntää. Berlinin teos ei ole kovin laaja, alle 300 sivua, mutta sen kuunteluun vakionopeudella saa kulumaan aikaa tuntikausia. Pitkillä automatkoilla ihan hyvä vaihtoehto epätasaisen radiotarjonnan sijaan.

Yksi teos vai useampia

Berlinin teoksessa ongelmaksi muodostui se, että vaikka jokaisessa tarinassa oli eri kertoja ja päähenkilöt, tuntui että kuuntelin koko ajan samaa tarinaa. Huolimatta siitä, että kyseessä on autofiktio, olivat eri kertomusten puitteet hyvin erilaiset. Välillä tapahtumat nähtiin nuoren tytön, välillä alkoholisoituneen perheenäidin näkökulmasta, mutta koska lukijan ääni oli koko ajan sama, alkoi kertojan ääni sekoittua lukijan ääneen. Novellikokoelmilla oli hyvä olla eri lukijat eri novelleissa, mutta tämä on kenties liikaa vaadittu tuotannolta. Romaanissa tätä ongelmaa ei luonnollisesti ole. Voisinkin kuvitella, että romaanin lukemiseen äänikirja sopii paremmin. (Toisaalta fragmentaarinen teos toimii myös, kuten Akvarelleja Engelin kaupungissa.)

Lukemisen rakenne

Se, mikä novellikokoelman kuunteluani eniten häiritsi, oli visuaalisuuden puute oman lukemisen suunnittelussa. Oli vaikea hahmottaa sitä, milloin jokin novelli loppui ja uusi alkoi. Selkeämpi merkki siitä, että novelli on nyt loppu(massa), olisi auttanut minua. Olisin ehtinyt painaa pausea, jos esimerkiksi kuntosalitreeni oli lopuillaan. Olisin voinut lopettaa sopivaan kohtaan ja jatkaa seuraavan novellin parissa vasta myöhemmin. Nyt kävi niin, että novelli loppui, tuli otsikko, josta en aina ollut varma, oliko se seuraavan novellin nimi vai ei, ja sitten seuraava olikin jo alkanut. Painoin pausea, ja jouduin jatkamaan ilman otsikkoa seuraavan novellin lukemisen. Kelaaminen edestakaisin on vaikeaa.

Usein novellin nimi siis vilahti ohi liian nopeasti enkä hahmottanut novellin rajoja. Jokin visuaalinen elementti äänikirjoissa olisi siis avuksi. Esimerkiksi se, että näkisi teoksen sisällysluettelon, ja sen, kuinka kauan mikäkin novelli luettuna kestää perusnopeudella. Tai striimin kohdalla selkeämpi jaksotus, niin että kuuntelija voi itse päättää, milloin siirtyy seuraavaan novelliin. Vähän kuin maksu-tv:n katsomisessa: striimaus näyttää, että 3o sekunnin kuluttua alkaa seuraava jakso. Lukija voi siirtyä seuraavaan tai valita katsovansa seuraavan jakson myöhemmin. Äänikirjaa kuunnellessa, kun kaikki visuaaliset apuvälineet puuttuvat, juuri kuunnellun sisäistäminen vie hetken aikaa ainakin visuaalisesti orientoituneelta ihmiseltä. Jos siirtyy heti seuraavaan, katoaa muistijälki todella nopeasti. Novellit alkavat kietoutua yhteen, niiden yksittäinen merkitys vähenee. (Voihan tämäkin olla tietysti yksi mahdollinen lukutapa, en sitä kiistä.) Minua kuitenkin häiritsee, ettei Berlinin teoksesta kuunneltuna jäänyt mieleen lauseita, sitaatteja, kertomusten punaista lankaa (ei niissä kaikissa sitä selkeästi ollutkaan).

Siivoojan käsikirja

On helppo olla samaa mieltä niiden ylistävien arvioiden kanssa, joita olen lukenut Berlinin teoksesta. Raikasta, kohtikäyvää, rehellistä tekstiä. Teosta on kuvailtu autofiktioksi. Niminovelli nousi teoksen novelleista ehkä parhaiten esiin. Teoksen lopussa oleva novelli, jossa Dolores palaa sisarensa Sallyn kanssa Chileen (?)/Meksikoon (?) ja tapaa uudelleen aiemmassa novellissa esiintyneen Césarin, jäi mieleeni. Mieleen ei sen sijaan jäänyt, missä maassa tämä tapahtui, mutta sukeltamisen muistan sekä sen, että Dolores oli antanut Césarille rahat uuteen kalastusalukseen ja sittemmin César oli näemmä onnistunut tekemään hyvän bisneksen alkupääomansa avulla.

Kuuntelusta jäi mieleen novellin aiheita ja yksityiskohtia, mutta ei laajemmin mitään, mihin voisi palata. Onkin varmaan pakko hankkia teos painotuotteena ja palata siihen myöhemmin, sillä kuunneltunakin ymmärtää, että Berlinillä on kyky kertoa ajattomia tarinoita ihmisestä. Joitakin ajatuksia olisi halunnut jäädä märehtimään kauemmaksi aikaa.

Kuuntelin teoksen alussa olevat perusteellisen esipuheen ja johdannon, ja niissä kului 45 minuuttia. Ehkä ne olivat tarpeen, ehkä eivät. Äänikirjan lopussa on Lucia Berlinin biografia. Berlin oli ammattikirjailija, josta emme ole Suomessa kuulleet aiemmin.

Onkin mielenkiintoista, että viime vuosina on julkaistu teoksia, joiden tekijät ovat nousseet laajaan tietoisuuteen ja menestyksiksi vasta kuolemansa jälkeen. John Williams (Stoner ym.), Lucia Berlin ja monta muuta. Kirjailija voi löytää uusia lukijoita kaikkina aikoina, jos kirja tai kertomus on riittävän puhutteleva ja ajaton ja jos joku lukija heidät löytää kaikkien maailman kirjailijoiden joukosta ja nostaa heidät uudelleen esiin.

PS Erityiskiitos elegantista ja kirjan sisältöä hyvin kuvaavasta kannesta.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Lucia Berlin: Siivoojan käsikirja ja muita kertomuksia (äänikirja)

  1. Paluuviite: Piteneviä päiviä, piteneviä varjoja | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s