Kesän käynnistysvaihe, jolloin ilmassa on vielä viileitä henkäyksiä ja lämpö katoaa heti kun aurinko menee pilveen tai alkaa sataa, niin että tuntuu siltä kuin olisi todellisuudessa kylmä ja auringon lämpö olisi vain lievästi epäonnistunut toimenpide tilanteen korjaamiseksi [–].
Päivä on jo monta kukonaskelta pidempi kuin edellisen postaukseni aikaan ja laskiainen vietetään Helsingissä kerrankin lumisena. Mikä ilo!
Mikäpä siis sopiovampaa kuin aloittaa kevätkausi Knausgårdin Keväällä, joka oli taas vanhaa kunnon Knasua, toisin kuin aiemmat vuodenaikakirjat. Keväässä eletään pidentyvien päivien aikaa, mutta valon myötä myös joiden ihmisten elämässä varjot kasvavat. Julmaa huhtikuuta eivät kaikki odota innokkaasti.
Taideteokset, joissa vuodenajat ilmentävät elämää, lienevät minulle jonkinlainen päähänpinttymä. Eric Rohmerin vuodenaika-elokuvista se alkoi ja jatkuu edelleen.
Ali Smith on kirjailija, jolta en ole koskaan lukenut mitään, ja nyt häneltä on julkaistu vuodenaikasarjaa (ei vielä suomennettu). Lainasin Winteriä odottaessani kirjastosta suomennetun Satunnaisen.
Lopuksi vielä kerran sananen äänikirjoista – koska nyt on hyvää sanottavaa. Vaikken olekaan äänikirjojen suurkuluttaja, löysin vihdoin kirjan, joka toimii nimenomaan kuunneltuna. Rosa Liksomin viime vuonna ilmestynyt Everstinna toimi erinomaisesti.
Lukija Anna Saksman kertoo pohjoisen murteella sujuvasti (ainakin etelän ihmisen korviin), ja kuuntelijan huomio kiinnittyy oleelliseen eli päähenkilön tarinaan. Jos en olisi jo hankkinut Antti Heikkisen Mummoa perinteisenä kirjana, varmasti kuuntelisin senkin, lukeehan äänikirjan Heikkinen savon murteella.
Everstinna oli kotimaisten kirjabloggareiden valinta vuoden 2017 kotimaiseksi kaunokirjaksi. Blogistania 2017 -äänestys jäi minulta väliin, mutta jos olisin äänestänyt, kaunokirjallisuuden omat ääneni olisin antanut Juha Hurmeen Niemelle ja Hanya Yanagiharan Pienelle elämälle (jostain syystä muistan kirjailijan nimen aina väärin ja kirjoitan sen ensin Yanya Hanagiharaksi). 😂 Todella vaikuttavia molemmat!
Alkuvuonna olen lukenut tasaisen tappavaan tahtiin, vaikka arki onkin vähentänyt parhaimman lukuajan minimiin. Tässä kuvassa joitakin kirjoista, joihin lähiviikkoina ja -kuukausina uppoudun. Tällä hetkellä luen Joel Haahtelan taiteilijakuvausta Mistä maailmat alkavat. Hyvältä vaikuttaa.
Muita kiinnostavia kirjoja kuvassa ovat Asta Raamin Älykäs intuitio, Rachel Cuskin Transit ja Maylis de Kerangalin Haudataan kuolleet, paikkaillaan elävät.
Enkä ole vielä kirjoittanut tänne Edmund de Waalin kirjasta Jänis jolla on meripihkanväriset silmät, josta kirjoittamisen kynnys kasvaa näköjään korkeammaksi, mitä kauemmin odotan. Vaikken saisi siitä postausta aikaiseksi, lukekaa se!
Ai niin, ja Runebergin palkinnon sai Marjo Niemen Kaikkien menetysten äiti, joka on ihan pakko lukea. Pakko!
Parhainta kirjakevättä!
Yökyöpeli hapankorppu lukee 
Vastaa