Lopotti & Neljäntienristeys, osa I

Näyttökuva 2016-02-13 kello 20.50.36

Tommi Kinnunen: Lopotti
WSOY 2016
Kansi: Martti Ruokonen

***

Sain olla mukana Tommi Kinnusen tuoreen romaanin, Lopotin julkistamistilaisuudessa 12. helmikuuta 2016 Turun Logomossa, josta tässä Turun Sanomien kuvaamia tunnelmia ja tässä postauksessa omia mietteitäni. Varsinainen kirjapostaus ilmestyy heti kun olen ehtinyt kirjan lukea.

Tommi Kinnunen jaksoi Neljäntienristeyksen Skandinavian promokiertueelta melkein suoraan julkistamistilaisuuteen palanneena vielä hymyillä ja vaihtaa ajatuksia kaikkien meidän Logomoon kutsuttujen kanssa näyttämättä vähääkään väsyneeltä.

P1010940 P1010942 P1010969P1010944

Lopotin julkistuksen jälkeen saimme mahdollisuuden katsoa Neljäntienristeyksestä dramatisoidun teatteriesityksen samassa rakennuksessa. Olin Logomossa ensimmäistä kertaa; kahvilan kauniit väriseinät saivat minut harkitsemaan kodin seinien tuunausta.

P1010955P1010953

Neljäntienristeyksen luin tuoreeltaan pari vuotta sitten. En ehtinyt palauttaa mieleen sen henkilöitä ja tunnelmaa ennen teatteriesitystä, mikä olikin tavallaan hyvä. Turun kaupunginteatterin esitys oli ainakin kirjailijan mielestä omalakinen teoksensa; minustakin esitys toimi pienellä näyttämöllä erittäin hyvin.

Kiitokset menevät erityisesti lavastajalle ja ohjaajalle, jotka olivat ratkaisseet romaanin laajan aikajänteen ja teatteriesityksen rajatun keston välisen epäsuhdan hedelmällisesti tuomalla samaan kohtaukseen eri aikatasoja. Näyttelijöistä erityisesti Lahjan ja Marian esittäjät (Kirsi Tarvainen ja Ulla Reinikainen) vaikuttivat katsojan. Myös Joonas Saartamo teki hienon roolin Onnina; aiemmin Saartamon tv:ssä tai elokuvissa nähneenä olin varautunut mutta turhaan. Sisäistynyt tulkinta vaikutti ja kosketti; poissa olivat ylinäytteleminen ja pelkäämäni kouhotus. Intensiiviset ja vaikeasti dramatisoivat kirjan keskeiset tapahtumat – kuten kuolleen lapsen syntymä, jossa Maria romaanin alussa todistaa kätilönä osaamisensa – oli dramatisoitu taitavasti ja tilaa säästäen. Vaikka esitys olikin erinomainen, huomasin jo ikävöiväni lukemista. Kirjallisuus on minulle aina ykkönen, teatteritaide vasta kolmonen musiikin jälkeen. Käynkin tästä Lopottia lukemaan. Mielikuvat siitä seuraavassa postauksessa.

Kirsin Book Clubissa on tyhjentävä raportti julkistamisjuhlista, mutta varoituksen sana: postauksen lopussa on Lopotin henkilöistä paljastuksia, joten jos et halua vaikutteita liikaa ennen omaa lukukokemustasi, lue Kirsin blogipostaus vasta myöhemmin.

 

 

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s