Katri Rauanjoki: Kesämerkit

Katri Rauanjoki: Kesämerkit
S&S 2022

On hullun lämmin kevät. Näätämöjoesta ryskää jäät irti viisi päivää ennen vappua. Alkaa kesä kuin kaikki kesät, soilla kypsyy kulta, lohi nousee, vaatimet saavat vasat kannoilleen. Yksi elämä hiipuu pois, toinen on vasta alussa. Joltain lähtee hammas, toiselta häpeä. Kaikki palaa ja pysyy ikuisesti, kesä on kuin kaikki kesät eikä kuitenkaan. (takakansiteksti)

Katri Rauanjoki on kotoisin Oulusta. Kesämerkit on hänen neljäs romaaninsa ja kertoo koltansaamelaisista yhden kesän aikana 2020-luvulla.

Kesämerkit on episodimainen romaani, josta on vaikea nostaa esiin yhtä kertojaa, koska niitä on parisenkymmentä. Rauanjoki kertoo romaanin jälkisanoissa romaanin taustoista ja käyttäneensä tietoisesti eläytyvää kertojaa, koska kokee itse olevansa koltansaamelaisen elämänmuodon tarkkailija ja pyrkivänsä ”totuudellisuuteen ja lähelle kuvattaviaan”.

Kesämerkit-romaanin luvut on nimetty koltansaamelaisten kertojien mukaan, jotka joko elävät jo Koillis-Lapissa, ovat lähteneet muualle tai harkitsevat paluuta juurilleen. Romaanin kuluessa kertojien tarinat sivuavat toisiaan, ja yhteisön sisäiset jännitteet ja toisaalta hiertymät valtavirtakulttuurin kanssa kuvataan uskottavasti. Ihmisten elämä on yhtä monennäköistä kuin missä tahansa yhteisössä. Romaanin kertojia ovat henkilöiden lisäksi koltansaamelaisen elämänmuodon muut toimijat, kuten maan kaari, Näätämöjoki tai vaadin (yli kolmevuotias naarasporo), joiden mukaan osa luvuista on nimetty.

Koltansaamelaisten perinteinen elämänmuoto noudatti vuodenkiertoa: syksyllä siirryttiin kesäkylästä talvikylään ja elinkeinoja olivat poronhoito ja kalastus. Koltansaamelainen elämänmuoto on myös akateemisten tutkijoiden kohteena, mikä tukee kulttuurin säilymistä, mutta välillä koltansaamelaiset kyllästyvät olemaan teoreettisen tutkimuksen kohde. Kesämerkit näyttävät myös henkilökohtaisia tragedioita, yksilöiden traumoja, jotka eivät helposti unohdu.

Kesämerkit on tietoisesti ohjelmallinen, jopa opettava romaani, jonka jokainen yksityiskohta palvelee yhtä tarkoitusta: koltansaamelaisen kulttuurin edistämistä. Lukija ei pane tätä kuitenkaan pahakseen, koska Kesämerkit on myös ihan oikea romaani. Kertojien moninaisuus alleviivaa koltansaamelaisen elämänmuodon yhteisöllisyyttä, jota tarvitaan eritoten nykyaikana, jolloin enemmistökulttuurit pyrkivät sulauttamaan vähemmistökulttuurit – välillä avoimesti, toisinaan piilotelluin agendoin.

Romaanissa viitataan sveitsiläiseen Robert Crottetiin, joka 1930-luvulla tallensi koltansaamelaisten elämää ja auttoi pelastamaan koltansaamelaisten elämänmuodon toisen maailmansodan keskellä. Perinteinen elämänmuoto mukautui sodan jälkeiseen todellisuuteen, mutta ei kuitenkaan kokonaan tuhoutunut. Tässä yhteydessä on pakko mainita Katja Gauriloffin ihastuttava ja vaikuttava dokumentti Kuun metsän Kaisa, joka kertoo ohjaajan isoisoäidistä Kaisa Gauriloffista. Dokumentti on edelleen katsottavissa Yle Areenassa, ja suosittelen sitä lämpimästi kaikille.

Kesämerkit on romaani, jonka kieli hurmaa. Se on runsas ja ilmaisuvoimainen todiste alkuperäiskansan kielellisestä ja kulttuurisesta elinvoimasta valtakulttuurien väleissä. Romaanin lopussa on muuten koltankielen sanasto, josta lukija on kiitollinen. Romaanissa kuvataan koltansaamelaisten asujen merkitystä ja käsityötaitoja. Heräsi kiinnostus tietää enemmän tästäkin puolesta.

Kesämerkit on tärkeä romaani. Lukekaa, oi lukekaa tämä. Seuraavaksi odotan koltansaamelaisten itsensä kirjoittamia romaaneja.