Kolmen kirjan – ja lajityypin – viikko

Risto Siilasmaa: Paranoidi optimisti.
Jojo Moyes: Elä rohkeasti
Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen

*kirjojen muut tiedot postauksen lopussa

***

En ollut nähnyt sellaista esityslistaa koskaan ennen.  Yksi esityslistan kohta oli kuitenkin yllätys – tai pikemminkin sen puuttuminen: Applesta puhuttiin vain pari minuuttia.

Päätin lyödä kolme kärpästä yhdellä iskulla, koska viikon sisällä luin kolme eri lajityypin kirjaa enkä millään ehdi postata kaikista erikseen. Lajityypeistä myöhemmin, mutta ensin muutama sana ensin kustakin kirjasta.

Paranoidi optimisti on yksi parhaiten kirjoitettuja business-kirjoja, joita olen koskaan lukenut. Mielestäni sen täytyy tästä lähtien kuulua jokaisen (liikkeen)johtamista opiskelevan tai sitä työkseen tekevän pakolliseen lukemistoon. Kirja on jännittävä, mutta myös selkeä tietokirja siihen, miten yritystä johdetaan kriisissä. Ostinkin kirjan omakseni, koska aion palata siihen joskus, vaikken yritystä johdakaan.

Kuuntelin kirjan äänikirjana BookBeatissa, ja oli kuin olisin kuunnellut Siilasmaata itseään, lukijaksi oli valikoitunut juuri tähän kirjaan sopiva ääni. Kerronnan katkaisee välillä hyvä tietää -laatikko, jossa on asiaa esimerkiksi hallitus- tai skenaariotyöskentelystä tai yrityskaupan sopimusneuvotteluista. Kirjassa on myös listoja, joiden avulla Siilasmaa kiteyttää oppinsa ja neuvonsa, joilla voi välttää ne virheet, joita Nokiassa tehtiin ja joita Siilasmaa teki johtajana. On pakko todeta, että selkeästi ajateltu on myös selkeästi kirjoitettu. Tässä kirjassa oli paljon tietoa, joka oli helppo omaksua – teorian tasolla. Harvasta kuitenkaan tulee menestyvää liikkeenjohdon ammattilaista ihan vain lukemalla. Yrittäjähenkisyys, rohkeus  ja paranoidi optimismi auttavat, se on Siilasmaan sanoma. Luokittelisin kirjan tietokirjaksi ja yrityskirjallisuudeksi, myös johtamisoppaaksi. Kannessa on jotain huvittavan vilpitöntä; Siilasmaa katsoo menneeseen (vasemmalle) ja yläviistoon: ”Olemalla paranoidi on varaa olla myös optimisti”, katse tuntuu sanovan.

Jojo Moyesin Elä rohkeasti on kolmas osa sarjassa, jossa seurataan Louisa Clarkin elämää. Sarjan ensimmäisestä osasta on tehty elokuva. Luen Moyesia aina, kun haluan viihtyä ja toisaalta nauttia lukemisesta. Kirja edustaa niin sanottua ”feel good” tai ”uplifting”-kirjallisuutta. Suomeksi tuon voisi kääntää vaikka hyvän tuulen kirjoiksi, kirjallisuudeksi, joka nostaa lukijan ylös arjesta, antaa toivoa olematta kuitenkaan naiivia tai huonosti kirjoitettua. Esimerkiksi Eleanorille kuuluu ihan hyvää oli juuri tällainen romaani, jossa käsitellään vaikeitakin asioita, mutta sillä tavalla, että lopussa lukijalle jää toiveikas olo. Elä rohkeasti oli mukavan helppo ja kiva kirja.

Kari Hotakaisen Tuntematon Kimi Räikkönen on löytänyt yleisönsä ja myynyt hyvin ennätyksellisesti, niin paljon, että tekijänoikeustuloilla Hotakainen voi kustantaa David Foster Wallacen The Infinite Jest -kulttikirjan suomennostyön. Formuloita 1980-luvulta lähtien satunnaisesti seuranneena ja Ferraria fanittaneena Kimin elämä ja Hotakaisen uusi aluevaltaus kiinnostavat. Kirjan kohde on kannessa ”paljaana”, ilman paitaa, kuten usein elämäkerroissa: suora katse kameraan ja paljas iho viestivät, että kirjan kohde kertoo nyt jotain, mitä ei ole ennen tiedetty. Kimin kohdalla odotukset ovatkin suuret, koska kilpa-ajaja ei tunnetusti sanoilla koreile.

Hotakainen on onnistunut voittamaan Räikkösen luottamuksen. Hotakainen lähestyy aihettaan ja kohdettaan eleettömästi ja uteliaana. Kenenkään muun kirjoittamaa kirjaa Kimistä olisin tuskin odottanut kirjaston jonossa puolta vuotta. Tuntematon Kimi Räikkönen ei ole elämäkerta, eikä oikeastaan muistelmatkaan. Se on pikemminkin ilmava henkilökuva, jossa raotetaan joitakin vaiheita Kimin elämästä, mutta ei suinkaan kaikkea.

Kaikki nämä kirjat ovat lajityyppinsä edustajia, hyviä sellaisia. Siilasmaan kirja on enemmän kuin kirja johtamisesta, se on myös tarina ihmisluonteesta, ihmisen halusta olla uskomatta huonoja uutisia, halusta ripustautua itsepetokseen ja elää kuplassa. Helsinki, meillä on ongelma! Hotakaisen kirja taas lähestyy ihmistä, kohdettaan, sen omilla ehdoilla, vähäpuheisesti, lyhyin niittaavin lausein. Kaikki turha on karsittu. ”Tultiinko tänne ajamaan vai puhumaan?”

Jojo Moyesin kirja taas, no, se pelaa hiukan eri sarjassa kuin nämä kaksi muuta teosta, jotka eivät ole fiktiota. Louisa Clarkin kautta Moyes kertoo kuitenkin tarinan siitä, miten mennään eteenpäin surusta, jatketaan elämää ja uskalletaan elää. ”Meillä on vain tämä yksi elämä, vai mitä?”

”Rohkeus rikkoa kaavat” on Siilasmaan yhden luvun alaotsikko. Se voisi kenties olla jonkinlainen kaukaa haettu punainen lanka kaikkien  edellä mainittujen kirjojen teemoista.

***

*Risto Siilasmaa: Paranoidi optimisti. Näin johdin NOKIAa murroksessa.
Kirjoitettu yhdessä Catherin Fredmanin kanssa.
Käsikirjoituksesta suomentanut Markku Päkkilä.
Tammi 2018. Päällys Markko Taina.

Jojo Moyes: Elä rohkeasti. (alkup. Still me, Lou Clark -sarjan kolmas osa)
Suom. Heli Naski. Gummerus 2018.

Kari Hotakainen: Tuntematon Kimi Räikkönen. Siltala 2018.
Kansi ja ulkoasu Mika Tuominen.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s