Minna Rytisalo: Rouva C

Minna Rytisalo: Rouva C
Gummerus 2018

 

Ei se, että jotain ei ole ennen tehty, tarkoita, ettei niin voisi tehdä. Pitää vain olla avoin uudenlaisille vaihtoehdoille, katsoa asioita uudella tavalla [–].
(Ferdinandin sanat Minnalle Rouva C:ssä)

Minna Canthin syntymästä tulee vuonna 2019 kuluneeksi 175 vuotta. Juhlavuoden aattona ilmestynyt Minna Rytisalon toinen romaani, Rouva C, on kirjailijan omien jälkisanojen mukaan saanut innoituksensa Minna Maijalan vuonna 2014 ilmestyneestä Herkkä, hellä, hehkuvainen -elämäkerrasta, joka ravisteli pölyt Canthista ja näytti kirjailijan monipuolisesti lahjakkaana ja tuntevana ihmisenä. Maijalan elämäkerran kautta välittyi myös Canthin klassikkonäytelmien syntyhistoria ja Kuopio vilkkaana kulttuurikaupunkina.

Rouva C:n miljöö on sen sijaan lähinnä Jyväskylä. Sinne Minna eli Wilhelmina Johnson,  on päässyt opiskelemaan kansakoulunopettajaksi yhtenä ensimmäisistä naisopiskelijoista. Minna nauttii uuden oppimisesta seminaarissa, mutta tapaa siellä myös tulevan miehensä Ferdinand Canthin. Vaikka Ferdinand kannustaa Minnaa jatkamaan opiskelua, tämä jättää seminaarin kesken tultuaan raskaaksi. Lapsi kuolee kohtuun, mutta Minna ja Ferdinand ovat jo alkaneet yhteiselämän, eikä Minna enää palaa kouluun.

Anna-Liisa, nyt lähdetään, joku huusi ja tyttö nousi ylös, pudisteli hiekkaa hameestaan ja kääntyi, ehkä hän ei ollutkaan raskaana, näytti erilaiselta nyt kun seisoi ja liikkui. Ehkä Minna erehtyi, voihan ihmisellä olla turvotusta ja monenlaisia vatsavaivoja, ja erehtyi hän siinäkin, että tyttö olisi piika.

Rytisalon taitavuutta kertojana on se, että Rouva C:ssä on jo hienovarainen viittaus Canthin  Anna Liisa -näytelmään (1895), jossa nuori Anna Liisa vahingossa tappaa vastasyntyneen lapsensa. Minna ja Ferdinand Canthin avioelämä kuvataan romaanissa melko onnellisena, vaikka toistuvat raskaudet koettelevatkin Minnan mieltä ja ruumista. Jo Maijalan elämäkerrasta mieleeni jäivät Minnan toistuvat alakulon ja masennuksen kaudet. Eikä Rytisalokaan peittele Canthin tarmokkuuden jälkeistä lamaannusta, johon Ferdinand kuitenkin vuosien varrella tottuu.

Minna on kuuden lapsen äiti ja odottaa seitsemättä, kun Ferdinand kuolee. Romaani loppuu siihen, että Minna myy itse suunnittelemansa Jyväskylän talon, pakkaa siihenastiset lehti- ja julkaistut kirjoituksensa matkalaukkuun ja muuttaa Kuopioon lastensa kanssa.

Romaania lukiessa ei voinut olla miettimättä naisten asemaa silloin ja nyt. Jos eivät naiset vieläkään saa aina tasa-arvoista kohtelua yhteiskunnassa, niin Canthin aikana asiat olivat tietysti vielä huonommin. Tuskallista on, että edelleen monessa maassa ne ovat lähinnä miehet, jotka haluavat päättää naisen ruumiista. Enää ei onneksi avioliiton ulkopuolella syntyvä lapsi välttämättä suista naista turmioon, ja lapsen isätkin kantavat vastuuta, mutta edelleen naista seuraa syyllisyys työn ja perheen yhdistämisestä.

Kohtu ei ole kohtalo, se ei saa olla, niin hän ajatteli [–].

Minna Rytisalon kieli on soljuvaa, mutta virkkeillä pituutta – välillä liiankin kanssa. Rakenteellisena vastapainona luvut ovat kuitenkin lyhyitä, ja siksi kokonaisuus toimii. Romaani ei jää paikalleen, mutta ei myöskään kiirehdi kertomansa ohi. Pidin Rouva C:stä enemmän kuin Lempistä, Rytisalon esikoisesta, joka jäi välillä oman kielensä lumoihin. Rouva C:ssä sitä vaaraa ei ole.

On hienoa, että Minna Canth elää niin elämäkerroissa kuin romaaneissakin ja kuva tästä Suomen kirjallisuuden voimahahmosta saa uusia sävyjä.

Nostakaamme liput salkoon 19. maaliskuuta 2019!

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s