Alan Bennett: Epätavallinen lukija

Alan Bennett: Epätavallinen lukija
Suom. Heikki Salojärvi
Basam Books, 2008
Kansi: Ina Kallis

Pidän kirjallisuutta avarana maana, jonka kaukaisille rajoille teen matkaa mutta jonka rajoja en voi milloinkaan tavoittaa. Ja olen aloittanut liian myöhään. En saa koskaan luetuksi kaikkea.

Näin toteaa Hänen Majesteettinsa Englannin kuningatar päästyään lukemisen makuun Alan Bennettin romaanissa Epätavallinen lukija. Kirja on ilmestynyt jo vuosikymmen sitten, mutta vasta nyt – löydettyäni kirpputorin kirjahyllystä kirjan – luin sen. Oi mikä herkkupala koko kirja.

Olen katsonut viikonloppuna The Crownin toisen tuotantokauden alkua ja muistin, etten ole vielä kirjoittanut kovasti Elisabet II:a muistuttavasta lukijasta Bennettin kirjassa.

Sopivasti todellisuuteen viittaava lukija-kuningatar ja toisaalta fiktiivinen hahmo löytää kirjat palatsin pihalta kirjastoautosta vältellessään yksityissihteerinsä tylsää seuraa. Norman-tiskaajasta tulee kuningattaren amanuenssi ja ensimmäiset kuningattaren lukemat kirjat ovatkin Normanin lempilukemistoa. Kirjastoauton kuljettaja Hutchins saa ansiomerkin, vaikka valtuusto lopettaakin kirjastoauton vierailut palatsin pihalla.

Vähitellen lukeminen vie yhä enemmän kuningattaren aikaa, mistä palatsin henkilökunta ei pidä. Eivät myöskään kuningattaren corgit innostu kävelylenkeillä penkille lukemaan syventyvästä emännästään. Tämä jatkaa kuitenkin lukemistaan ja alkaa vähitellen kirjoittaa myös lukemisen herättämiä ajatuksiaan muistiin.

Silloin hänen mieleensä juolahti ajatus (jonka hän seuraavana päivänä kirjoitti muistiin), että lukeminen oli kaiken muun ohella lihas, ja vieläpä lihas, jota hän oli ilmeisesti kyennyt kehittämään.

Porttiteoria johtaa kuningattaren lukijasta kirjoittajaksi, mikä järkyttää kuningattaren hallintoa entistä enemmän.

Bennettin kirja on täydellinen. Hienovarainen satiiri kuningaskunnan ja monarkian elämästä, pinnallisesta poliittisesta kulttuurista ja brittiläisistä käytöstavoista kolahtaa kovaa. Televisiossa on nähty Bennettin käsikirjoittama The History Boys, joka naurattaa ja koskettaa aina uudestaan.

Ajaton kirja lukemisen mahdista ja kirjallisuuden kyvystä muuttaa maailmaa. Ja hauskasti ja älykkäästi kirjoitettu. Suosittelen!

Seuraava postaus käsittelee Edmund de Waalin Jänis jolla on meripihkanväriset silmät -kirjaa, mutta se on niin monitahoinen ja rikas, etten vielä ole ehtinyt paneutua kirjoittamiseen. Tällä hetkellä luen/kuuntelen kahta kirjaa. Äänikirjakokeilu jatkuu Storytelin sovelluksessa Lucia Berlinin Siivojan käsikirja ja muita kertomuksia -novelleilla, ja yöpöydällä on Finlandia-palkittu Juha Hurmeen renessanssimainen, kulttuurihistoriallinen romaani Niemi. Niistä myöhemmin lisää.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s