Kirjallisuuskriitikko lahden takana riemastuu

11755925_10153521144562566_6319569966521556010_n

Terveisiä Tukholmasta! Viikonloppuvisiittini päätökseksi poikkesin kirjakaupassa selailemassa ruotsinkielisiä syksyn 2015 kaunokirjauutuuksia. Olisin voinut jäädä kirjojen pariin moneksi tunniksi, mutta kotimatkalle oli lähdettävä ja pysyin tiukkana: mukaani  tarttui vain Per Wästbergin lyhytproosakokoelma Mellanblad. Siitä enemmän seuraavassa kirjoituksessa.

Tässä muutamia kiinnostavia kirjoja syksyn uutuuksista. Nämä ovat täysin henkilökohtaisia valintojani. Henning Mankellin Svenska gummistövlar on jatkoa Italialaisille kengille. Se jäi minulta aikanaan lukematta, mutta tiedän, että se teki moniin ystäviini vaikutuksen. On tartuttava ensin siihen ja sen jälkeen ruotsalaisiin kumisaappaisiin.

Martin Luuk väittää, että Jumalalla on liian paljon aikaa, ja Per Landinin romaanin kesäparatiisissa tyynen veden pinnan alta alkaa nousta pintaan ikäviä äitiin liittyviä muistoja. Arno Geigerin romaanissa on aiheena Alzheimerin tautiin sairastuva isä.

IMG_7739IMG_7742IMG_7743IMG_7741IMG_7740

IMG_7745

IMG_7746

***

Luin hotellini aamukahvilla innostuneena kulttuurisivuja. Dagens Nyheterin kirjallisuuskriitikon, Aase Bergin, sai sulamaan Nils Håkansonin tuore seikkailuromaani Järnskallen vuoden 1917 Tukholman nälkäkapinoista. Berg kirjoittaa sunnuntaina 19.7.2015 DN:n kulttuurisivuilla näin haltioituneesti Håkansonin kyvystä ylittää kirjallisuuden genrerajat ja käyttää ruotsin kieltä orgaanisesti henkilö- ja miljöökuvauksessaan:

Utan att förälska sig alltför mycket i sin egen research lyckas Håkanson levandegöra en tidsperiod bättre än många historieböcker. Miljön är ingen rekvisita, den har en flåsande, blödande och hetsigt halvgalen själ.

Och människorna! Persongalleriet är burleskt och mustigt, som sig bör i en sådan miljö, här är alla skälmar med spejsade specialgrenar. Det som bär upp karaktärerna är alltså, för ovanlighetens skull i sådana här böcker, faktiskt språket. Språket bygger karaktärernas psykologi, som i sin tur bygger intrigen, i mötet med det historiska skeendet. Intrigen är inte kosmetisk, den är organisk, den växer fram ur undertext och gestaltning. Håkanson vet hur språket kan forma innehållet inifrån själva formuleringarna. Att gestaltning kan komma ur en rapp och mångtydig meningsbyggnad. Alltså motsatsen till den konventionella spänningsromanens handlingsfixerande yta och banalitet.

11709603_10153521144432566_3020460565355491877_n11755093_10153521144387566_1645544019085992399_n

Nils Håkanson on myös venäjän kirjallisuuden ruotsintaja. Kirjan kansitaiteessa on hitunen suomalaista kansallis-romanttista Akseli Gallen-Kallelan Kalevala-tyyliä yhdistettynä sarjakuvataiteen viivaan ja elävyyteen. Kansisuunnittelija Simo Brotherus on minulle tuntematon, mutta sekä etu- että sukunimi voisi viitata suomalaisiin sukujuuriin.

NilsHakansonJarnskallen

Nils Håkanson: Järnskallen.
Albert Bonniers förlag.
Kansi: Simo Brotherus.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kirjallisuuskriitikko lahden takana riemastuu

  1. Arja sanoo:

    Olipa kiinnostava katsaus naapurin kirjoihin, kiitos! Mutta mikäs tuo Gaute Heivoll on? Ja miksi sitä ei ole meillä?

    • arjamatkalla sanoo:

      Kiitos kaima! Gaute Heivollilta on suomennettu aiemmin Etten palaisi tuhkaksi (WSOY, Aikamme kertojat). Sen takia kiinnitinkin huomion tuohon uutukaiseen. Etten palaisi tuhkaksi oli oikein hyvä. Tätä ei ole vielä käännetty, pitänee odottaa vielä jonkin aikaa, toivottavasti tämäkin suomennetaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s