Knasun neljäs kirja

Näyttökuva 2014-8-17 kello 22.59.24

Karl Ove Knausgårdin Taisteluni-sarjan Neljäs kirja (suom. Katriina Huttunen, Like, 2014) vie lukijan Pohjois-Norjaan, jossa juuri lukionsa päättänyt Karl Ove opettaa ala- ja yläkoululaisia vuoden ajan. Neljännessä kirjassa nimihenkilö joutuu opettajan roolissaan toimimaan aikuisen mallina koululaisille, jotka ovat lähes hänen ikäisiään. Vapaa-ajalla Karl Ove juo (vodkaa, viiniä you name it) ja palaa halusta päästä sänkyyn tyttöjen kanssa. Hänellä on kuitenkin ongelma, joka haittaa elämää. 

Karl Oven ja Yngven isä on sivuroolissa, mutta lukijalle käy selväksi, että alkoholi on saanut hänestä jo hyvän otteen. Minua jaksaa aina huvittaa se, miten tunnollisesti Karl Ove jo tuossa iässä tekee aina ruokaa ja miten paljon hän ostaa levyjä. Tuleva kirjailija kertoo takaumana levyarvostelijan alkutaipaleestaan ja hakkaa Pohjois-Norjan talvessa kirjoituskoneesta novelleja ja romaanin, jolla hän osallistuu Aschehougin kirjoituskilpailuun. Vielä ei aukene ura kirjailijana, mutta romaanin lopussa aukeaa tie kuitenkin kirjoittajaopintoihin, – ja tyttöjen sänkyyn. Pitkän ja synkän talven jälkeen on selvää, että pohjoiseen Karl Ove ei halua jäädä. Ja että kun hän juo, hän juo niin, että unohtaa suurimman osan humalassa olonsa ajasta. 

Tähän mennessä olen eniten vaikuttunut Taisteluni-sarjan ensimmäisestä ja kolmannesta kirjasta. Silti nytkin näen, mihin Knasun (Karl Ovelle antamani uusi lempinimi) romaanisarjan viehätys perustuu. Jokainen kirja alkaa in medias res, suoraan keskeltä elämää. Sen jälkeen jossain vaiheessa palataan takaumana lapsuuteen tai nuoruuteen. Lopussa taas kerätään kokoon sekä edellisten kirjojen että sen hetkisen kirjan monet punaiset langat. En voi kuin ihailla tätä suurta projektia. Ykköskirja oli järkyttävin alun ja lopun osalta. Kolmososassa vasta tajusin, millaisen lapsuuden Karl Ove on elänyt. Isän luonne alkaa paljastua, ja siksi kolmososa oli ahdistavin, mutta samalla samaistuttavin: olen Karl Oven kanssa samanikäinen, ja lapsuusaika pohjoismaan omakotitaloalueella tuntui jollain tapaa tutulta.

Enää kaksi kirjaa jäljellä. Onneksi viimeisessä osassa on kuulemma yli tuhat sivua. Kirjoitan enemmän sarjasta, kun olen sen lopulta kokonaan lukenut.

***********

Tulossa

Seuraavaksi blogaan elokuvasta, joka perustuu kirjaan Herkullinen elämä (WSOY, 2014). Siitä ensi tai seuraavalla viikolla enemmän. Tällä hetkellä luen Helmetistä ex temporé lainaamaani Nicolas Barreaun Pieni elokuvateatteri Pariisissa (Tammi, 2014). Muita tulossa olevia blogauksia ovat Minna Maijalan tietokirja Minna Canthista (Otava, 2013)  ja Romain Puertolasin Fakiiri joka juuttui IKEA-kaappiin (Otava, 2014). Myös Jari Tervon Revontulten tie (WSOY, 2014) on lukupinossa. Samoin Vera Valan uusin dekkari Villa Sibyllan kirous (Gummerus, 2014). Ehkä kommentoin myös urheilukirjaa tänä syksynä: ostin jalkapalloilija Andrea Pirlon kirjan I think therefore I play (BackPage Press, 2014). Alex Fergusonin elämäkertakin on suomennettu, mutta sen ajattelin kyllä lukea ihan alkukielellä. 

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s