Avainsana: Teos
-
Anna-Lena Laurén: Samettidiktatuuri
Anna-Lena Laurén: SamettidiktatuuriSuom. Kaisa SiveniusTeos 2021 Venäläisasiantuntijat puhuvat usein maastaan samettidiktatuurina, venäjäksi ilmaistuna barhatnaja diktatura. Sana kuulostaa melkein eufemismilta, sievestelevältä ilmaisulta. Kyse on kuitenkin muusta. Käsitteellä voi määritellä totalitaarisen valtion ja autoritaarisen yhteiskunnan välisen eron. Putinin Venäjä kuuluu viimeksi mainittuihin. — Neuvostoliitto ei ollut samettidiktatuuri, se oli oikea diktatuuri. Meille oli tärkeintä vain pitää se…
-
Jane Austen: Järki ja tunteet
Jane Austen: Järki ja tunteet Suom. Kersti Juva Teos 2020 Lady Middletonin tyyni ja kohtelias välinpitämättömyys oli Elinorille tervetullut helpotus, kun toisten touhukas huolenpito kiusasi. [–] Olosuhteilla on joskus taipumus nostaa jokin ihmisen ominaisuus arvokkaammaksi kuin se onkaan, ja tungetteleva lohduttelu sai Elinorin toisinaan arvostamaan tapakulttuuria enemmän kuin huolenpitoa. Jane Austenin vuonna 1811 julkaistu Sense…
-
Sara Enholm Hielm: Ja sydän oli minun
Sara Enholm Hielm: Ja sydän oli minun. Lukea, kirjoittaa, kaivata ja elää. Esseitä (Alkuteos: Och hjärtat det var mitt. Essäer) Suom. Kaisa Sivenius Teos & Förlaget 2018 Kirjoitan asioista, jotka menevät ohi. Kauneus, valo ja varjo, vaaleanvihreänä lipuva Tiber. Kerron elämästäni – omastani – joka on kulunut lukemiseen ja siihen, että olen yrittänyt ryhtyä kirjoittamaan.…
-
Henriikka Tavi: Tellervo
Henriikka Tavi: Tellervo Teos 2018 Hylätyksi tulemisessa oli jotain suorastaan rauhoittavaa. Että ei kelvannut tai ”osannut” oli varmuutta, ja tavallaan hyvää, toisin kuin ihana epävarmuus, jossa epävarmuus verotti ihanaa. Varmuudessa oli helpompi olla. Kaikkeen tottui. Runoilija Henriikka Tavin esikoisromaani Tellervo on ihastuttavan suoraviivainen romaani parisuhteen kaipuusta ja ihmisen yksinäisyydestä, ystävyydestä ja arkielämän banaliteeteista – lyhyesti…
-
Välitilinpäätös
Blogin luvut: 5, 150, 150. Siitä on viisi vuotta, kun kirjoitin ensimmäisen postauksen Yökyöpeli hapankorppu lukee -blogiin. Aiheena oli Jane Austenin Ylpeyden ja ennakkoluulon uusi suomennos. Blogista tuli tapa kirjoittaa säännöllisesti: yleensä olen kirjoittanut noin kerran parissa viikossa, joskus useamminkin. Ennen tätä postausta julkaisuja on 150. Blogin Facebook-sivuilla on 150 seuraajaa, varsinaisella blogisivustolla enemmän seuraajia…
-
Sally Salminen: Katrina
Sally Salminen: Katrina Suom. Juha Hurme Teos 2018 (alkuper. ilmestymisvuosi 1936) Eikö hänellä ollut enää mitään määräämisvaltaa omaan elämäänsä? Hän istui tuntikausia tuolilla pienen ikkunan edessä ja pohdiskeli. Aurinko katosi ja iltarusko kalpeni. Taivas muuttui tummemmaksi. Häntä väsytti ja hän ymmärsi olevansa nälissään, mutta mitä väliä sillä nyt oli. Mitä hän tekisi? Palaisiko Pohjanmaalle isänsä…
-
Piteneviä päiviä, piteneviä varjoja
Kesän käynnistysvaihe, jolloin ilmassa on vielä viileitä henkäyksiä ja lämpö katoaa heti kun aurinko menee pilveen tai alkaa sataa, niin että tuntuu siltä kuin olisi todellisuudessa kylmä ja auringon lämpö olisi vain lievästi epäonnistunut toimenpide tilanteen korjaamiseksi [–]. Päivä on jo monta kukonaskelta pidempi kuin edellisen postaukseni aikaan ja laskiainen vietetään Helsingissä kerrankin lumisena. Mikä…
-
Juha Hurme: Niemi
Juha Hurme: Niemi Teos 2017 Ulkoasu: Jenni Saari Alussa oli olematon piste, joka oli aivan vähän roiskunut yli. Se oli siis eräänlainen tahra, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei sen päälle mahtunut edes yhtä enkeliä istumaan. Koko tulevaisuus oli ahdettu tähän pieneen roiskeeseen, joka sisälsi siten mahtilatauksen potkua eli puhdasta energiaa. [–] Myös sinä, minä,…
-
Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen
Hilary Mantel: Vain varjo häälyväinen. Muistelmat Suom. Kaisa Sivenius Kansi: Jenni Saari Teos 2015 En oikein tiedä, kuinka kirjoittaa itsestäni. Jokainen valitsemani tyyli valitsee itsensä pois jo ennen kuin kappale on valmis. Anna mennä vain, ajattelen mielessäni, levitän käteni ja sanon, c’est moi, nieltävä se on. Luotan lukijaan. Sitähän suosittelen ihmisille, jotka mielivät kirjojaan julkisuuteen.…
-
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa Teos 2016 Kansi: Jussi Karjalainen Ilta oli valoisa, herrasväki oli siirtynyt rantataloon nauttimaan konjakkia ja sikareita. Jo sodan aikana oli levinnyt tapa, etteivät herrat enää vetäytyneet eri huoneeseen polttelemaan. Nykyään naisetkin saattoivat juoda konjakkia, jotkut polttivatkin, mutta ei sentään sikareita. Jos Leena Parkkisen romaania Säädyllinen ainesosa pitäisi luonnehtia muutamalla adjektiivilla, käyttäisin sanoja…
Yökyöpeli hapankorppu lukee 