Avainsana: perhe
-
Hanna Brotherus: Ainoa kotini
Hanna Brotherus: Ainoa kotiniWSOY 2021 Kirjoitan perheenjäsenistäni ja vasta sitten omista jäsenistäni. Ehkä kerron niistä kuitenkin yhtä aikaa, sillä en voi ajatella perheenjäseniäni vain pääni sisällä. He saavat aikaan koko kehon reaktioita. Muiden reaktioita en voi ajatella, heillä on omat vapautensa. Oma tarinani on vain kertomus kehosta, mielestä ja ihmisistä, joiden kanssa elin samaan aikaan.…
-
Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut
Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollutSuom. Katriina HuttunenS&S 2021 Minun täytyi luopua kaikesta toivosta, pudottaa sarveni joita oli ollut raskas kantaa, minun täytyi itse luoda se mitä tarvitsin. Jos oli Vigdis Hjorthin Perintötekijät raastava, on Onko äiti kuollut vielä enemmän sitä, käsitteleehän se jälleen lapsen ja vanhempien suhdetta. Tällä kertaa kertoja on täysin yksin: sisarkin on…
-
Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistomme
Ocean Vuong: Lyhyt maallinen loistommeSuom. Tero Valkonen S&S 2021 Äiti hyvä, Kirjoitan saadaksesi sinuun yhteyden, vaikka joka sana viekin sanan verran kauemmas sieltä missä olet. Vietnamilais-amerikkalaisen Ocean Vuongin (s. 1988) esikoisromaani Lyhyt maallinen loistomme tekee ensi lauseista alkaen vaikutuksen loistokkaalla kielellään. Romaani on monella tapaa taidokas, mutta esikoisromaaniksi se on hämmästyttävän taitavan ammattilaisen kädenjälkeä. Tero…
-
Joel Haahtela: Hengittämisen taito
Joel Haahtela: Hengittämisen taito PienoisromaaniKansi: Päivi PuustinenOtava 2020 Kun isä paljasti kadottaneensa elämästään rakkauden, isä Nektarios sanoi, että hänen pitäisi elää niin kuin rakkaus silti olisi hänessä. Ja jos isä eläisi tarpeeksi kauan niin, rakkaus tulisi lopulta häneen. Joel Haahtelan uusin teos Hengittämisen taito on pienoisromaani kuten edellinenkin Adèlen kysymys. Molemmissa päähenkilö myös etsii hengellistä…
-
Vigdis Hjorth: Perintötekijät
Vigdis Hjorth: Perintötekijät Suom. Katriina Huttunen S&S, 2019 Kansi: Elina Warsta Kukaan teistä ei ole missään vaiheessa kysynyt minulta tarinaani, ja se on ollut ja on edelleen minulle suuri suru. Vigdis Hjort (s. 1959) on julkaissut Norjassa monta romaania ja lastenkirjaa, joista suomeksi on aiemmin käännetty yksi lastenkirja. Vuonna 2019 suomeksi saatu aikuisille tarkoitettu romaani,…
-
Alex Schulman: Unohda minut
Alex Schulman: Unohda minut Suom. Raija Rintamäki Nemo, 2017 Muutos oli suuri. Olimme alkaneet pelätä äitiä. On vaikea sanoa tarkkaa ajankohtaa, sillä se tapahtui niin monen vuoden kuluessa. Muistan varhaislapsuuteni valoisana. Sitten seurasi pari vuotta, jolloin en oikein ymmärtänyt mitä tapahtui. Ja sitten tuli pimeys. Joten kun sanon hoitokodin terapeutille, että äiti on juonut kymmenen…
-
Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika Suom. Karoliina Timonen Tammi 2018 Haagin oireet, Emma naputteli. Koko sana kuulosti kuolonkorahdukselta, hän ajatteli. Hän oli perillä taudin oireista, jotenkuten, mutta nyt kun Olivian kollega oli sairastunut, hän kaipasi yksityiskohtia. Google löysi tuhansittain tuloksia. Heti alkuun: Haag ei Francesca Hornakin romaanissa tarkoita kaupunkia, vaan ebolatyyppistä virusta, jonka yksi…
-
Taina Latvala: Venetsialaiset
Taina Latvala: Venetsialaiset Otava 2018 Kannen kuva: Rauha Mäkilä Tämä on tarina kolmesta sisaresta. Venetsialaiset on romaani kolmesta sisaresta, Elinasta, Iiriksestä ja Paulasta, jotka kokoontuvat isän rakentamalle pohjanmaalaiselle kesämökille hyvästemään kesän, ja samalla jotain keskinäisissä suhteissaan. Sisarusten isä on kuollut jo jonkin aikaa sitten, mutta hän elää vahvana tytärten mielissä. Mökillä muistot palaavat, niin mukavat…
-
Anne Mattsson: Tellervo Koivisto – elämäkerta
Anne Mattsson: Tellervo Koivisto – elämäkerta Siltala 2017 My life has a great cast, but I can’t really figure out the plot. (Bill Murray) Arvostelin jokin aika sitten tässä blogissa suomalaisia kustantajia naiselämäkertojen vähyydestä vuoden 2017 kustannusohjelmissa. Yksi harvoista tuoreista naiselämäkerroista on Anne Mattssonin kirjoittama Tellervo Koiviston elämäkerta. Halusin siis kovasti lukea tämän elämäkerran. Muistan hyvin 1980-luvun…
-
Lopotti, osa II
Tommi Kinnunen: Lopotti WSOY, 2016. Kansi: Martti Ruokonen Hän on oppinut, ettei ihmissuhde ole kuin työpaikka, jossa tärkeää on olla edukseen ja tuoda itseään esille. Rakkautta ei tarvitse lunastaa. Riittää, että on avoin ja paljas ja luottaa siihen, että toinen pelaa samalla puolella kenttää. Tommi Kinnusen Lopotti on romaani, joka ei jätä välinpitämättömäksi. Lukemisen aikana koin…
Yökyöpeli hapankorppu lukee 