Avainsana: Napoli-sarja
-
Pseudonyymi ja anonyymius
Elena Ferrante kirjoitti upean Napoli-kvartetin, joka käännettiin eri kielille, ja se otettiin ylistäen vastaan eri puolilla maailmaa. Suomeksi sarjan ensimmäinen osa, Loistava ystäväni, saatiin viime keväänä Helinä Kankaan suomennoksena. Elena Ferrante on pseudonyymi eli salanimi. Kautta aikojen kirjailijat ovat pseudonyymeihin turvautuneet – syystä tai toisesta. Monesti pseudonyymin takana lymyillyt kirjailija on kuitenkin ollut yleisesti tiedossa. Kirjailijalla […]
-
Kirjasarjat
Kirjahyllyssäni on useita kirjasarjoja. Kaikkia en ole edes lukenut (vielä). Joitakin sarjoja olen ostanut varuiksi, jotta voisin lukea ne heti, kun siltä tuntuisi ja voisin poimia kirjat suoraan omasta hyllystä. Melko järjetöntä, sillä onhan meillä hieno kirjastolaitos! Toisaalta on kirjoja, jotka haluaa omaksi ja joihin haluaa palata. Luen parhaillaan Mihail Siskinin (pahoittelut, etten löydä suhu-ässiä […]
-
Kirja-aarteita
Oma kirjahylly on tärkeä. En voisi kuvitella pelkästään lainaavani kirjoja, sillä jotkin kirjat haluan omistaa, jotta voin palata niihin aina tarpeen tullen. Viime viikonloppuna löysin lohtua ja iloa Per Wästbergin kirjasta Mellanblad, jonka otin käteeni pianon päältä ja johon olin viime kesänä merkinnyt lyijykynällä kohdan, josta arvelin olevan iloa myöhemmin. En voisi elää ilman minulle […]
-
Hylkäämisen päivät
Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät Suom. Taru Nyström Abeille Avain, 2004 Kaikkein tärkein ja ainoa asia, jota tunsin voivani vaatia häneltä, oli se että hänen olisi kuunneltava minua ja sanottava suoraan, oliko hänellä aikomus osallistua analyysiin. En kestänyt enää sitä, että hän ei antanut elonmerkkiä itsestään. [–] Hän oli minulle huomionsa velkaa, hän ei voinut jättää […]
-
Blogistanian valiot – ja kirjat, jotka jäivät kesken
Facebookissa kiersi vuodenvaihteen aikaan kirjahaaste, jossa piti kertoa viidenlaisista kirjoista. Yksi kategoria oli kirja, joka jäi kesken. Tammikuu on jo pitkällä ja yöpöydällä on lojunut monta viikkoa useampi kesken oleva opus. Lukeminen ei nyt tunnu etenevän yhtä intensiivisesti kuin aiemmin. Onneksi lukeminen ei ole nopeuslaji. Paavo Rintalan Minä, Grünewald (Otava 1990) on ollut lukulistalla jo kauan. Harmi, että sen […]