Avainsana: kustantamo
-
Kustantaja- ja kirjailijaelämäkertoja
Anna-Liisa Haavikko: KaariSiltala 2021 Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö. KustantajaelämääSiltala 2021 Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aikaTammi 2015 *** Rakastan suurten joukkojen liikuttelua näyttämöllä. Jos olisin elokuvaohjaaja, tekisin spektaakkeleita. (Kaari Utrio) No niin, eikös se ole niin, että keitto kuumana ja tyttö nuorena. (illallisella Leena Majander-Reenpäälle sanottua) Pidän nyt kirjallisen osaston kokoukset sen pöydän ympärillä kerran viikossa,…
-
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija
Ruth Hogan: Kadonneiden tavaroiden vartija Suom. Susanna Tuomi-Giddins Bazar 2020 (ilmestyy 16.1.2020) Huntley & Palmers -keksipurkki, jonka sisällä on ihmisen tuhkat? Löydetty London Bridgen asemalta Brightoniin klo 14.42 lähteneestä junasta (kuudes vaunu junan alkupäästä laskettuna). Vainaja tuntematon. Jumalan siunausta, lepää rauhassa. Sain kustantajalta ennakkokappaleen esikoiskirjailija Ruth Hoganin kohta (tarkemmin 16.1.2020) ilmestyvästä romaanista Kadonneiden tavaroiden vartija.…
-
Johannes Ekholm: Rakkaus niinku
Johannes Ekholm: Rakkaus niinku Otava 2016 Kansi: GRMMXI *** Vielä ehtii blogata ennen vuoden vaihtumista. Tämä on toiseksi viimeinen bloggaukseni vuonna 2016, luulen. Haluan vielä lukea Riitta Jalosen Kirkkauden tämän vuoden puolella ja kirjoittaa siitä. Mutta nyt asiaan ja Johannes Ekholmin esikoisromaaniin Rakkaus niinku. *** JOONA mul on sama tosi vaikee strukturoida päivää koska tuntuu…
-
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa
Leena Parkkinen: Säädyllinen ainesosa Teos 2016 Kansi: Jussi Karjalainen Ilta oli valoisa, herrasväki oli siirtynyt rantataloon nauttimaan konjakkia ja sikareita. Jo sodan aikana oli levinnyt tapa, etteivät herrat enää vetäytyneet eri huoneeseen polttelemaan. Nykyään naisetkin saattoivat juoda konjakkia, jotkut polttivatkin, mutta ei sentään sikareita. Jos Leena Parkkisen romaania Säädyllinen ainesosa pitäisi luonnehtia muutamalla adjektiivilla, käyttäisin sanoja…
-
Huijareiden paraati ja Esitystalous
”Olipa kerran nainen, joka näki ison, paksun rupikonnan, jonka oli määrä pian synnyttää. Hän sanoi: Tulenko auttamaan sinua, kun hetkesi koittaa? Se oli tietysti pelkkää pilaa. Mutta eräänä päivänä nainen kutsuttiin kiven alla olevaan koloon. Hän auttoi olentoa, joka tuskin oli rupikonna, synnytyksessä. Ja sai hopealusikoita.” *** Kerstin Ekmanin ”omaelämäkerta” Huijareiden paraati (Tammi, 2014, suom.…
Yökyöpeli hapankorppu lukee 