10-vuotisjuhlapostaus

Niamh Mulvey: Hearts & Bones. Love Songs for Late Youth.
Picador, Imprint of Pan MacMillan, 2022
Kannen maalaus: Sara Lavelle

Fiona and I had this song that we loved. It was called ’Hearts and Bones’, it was by Paul Simon and it was about his love affair and marriage to Carrie Fisher. We were not at that time at all interested in Carrie Fisher but we swooned over the lyrics to that song. We talked about what it might be like to be loved and lost like that. I was a very romantic person, though I tried hard to hide that fact, it was not appreciated by any of the boys I knew.

Tämä on Yökyöpelin hapankorpun 10-vuotisjuhlapostaus. Aloitin vuonna 2013 tietämättä, miten pitkään jaksaisin blogia ylläpitää. Halusin jatkaa kirjoittamista tähän asti, vaikka blogaustahti onkin välillä hidastunut, lähes tauonnut. Voi olla, että tämä blogi vähitellen hiipuu, mutta kirjoittaminen jatkuu muilla alustoilla ja uusin tavoin, koska kirjavuodet näyttävät vain paranevan ja lukemista riittää.

Asiaan! Niamh Mulveyn Hearts & Bones. Love Songs for the Late Youth hurmasi sekä kannen maalauksellaan että alaotsikollaan. Irlantilaisen esikoiskirjailijan intiimi teos pitää sisällään 10 novellia, joissa eri yhteiskuntaluokkia edustavat kertojat – aikuiset, teinit ja lapset – yrittävät löytää oman paikkansa muuttuvassa ajassa, jossa menneet opit ja uskomukset eivät päde. Novelleissa näytetään kuumottavan todenmukaisesti, miten vaikeaa kaikkein lähimpien kanssa on puhua tärkeimmistä asioista: menneet loukkaukset – tahattomat tai tahalliset –, epäonnistumiset ja erot, erillisyys ja yhteys, mentaalinen yksinäisyys, sanattomat odotukset ja pettymykset, ohitetaan kerta toisensa jälkeen, koska kukaan ei saa sanotuksi oleellista.

Irlantilainen Mulvey sivuaa niin yhteiskunnallisen luokan kuin uskonnonkin roolia ihmisten elämässä. Mulveyn ensimmäinen romaani The Amendments ilmestyy kirjailijan kotisivun mukaan vuonna 2024. Mulveyn kyvyssä viedä lukija kertojansa munaskuihin oli kyseessä sitten 10-vuotias tyttö, josta äiti ei oikein jaksa pitää huolta, tai seksuaalisesti kokematon teinipoika tyttöystävänsä lumoissa, on vaikuttava.

Mother’s Day -novellissa luokkamatkan tehnyt, kolmatta kertaa raskaana oleva tytär tapaa kahvilassa köyhän äitinsä, jonka kanssa on vaikea löytää yhteistä puhuttavaa. Niminovelli Hearts and Bones on kokoelman viimeinen ja mielestäni eniten irlantilaiseen kulttuuriin sidottu. Teinityttö on kiinnostunut Neitsyt Mariaa korostavan nuorten uskonyhteisön elämäntavasta ja tutustuu samalla ikäisiinsä poikiin ennalta arvattavin seurauksin. Novelli sen sijaan ei ole ennalta arvattava.

The Doll -nimisessä novellissa päärooliin nousee Stuart-niminen käsinukke, jonka nuori mies nimeltä Dar ottaa sivupersoonakseen palatessaan kotikaupunkiin opinnot päätettyään. Stuart seuraa Daria pubiin ja illanviettoihin, ja pahasuisesta Stuartista tulee perjantai-iltojen ohjelmanumero. Stuartin läsnäolo häiritsee tietysti osaa ystävistä, osa suhtautuu Darin seuralaiseen huvittuneesti. Lopulta Stuart saa mennä. Stuartin vaikutus ei kuitenkaan lopu vaikka se lojuu poisheitettynä joessa.

Muuta viime aikoina luettua

Mohamed Mbougar Sarr: Miesten syvimmät salaisuudet (Gummerus, 2022, suomennos Marja Luoma ja Sampsa Peltonen) oli vaativa lukukokemus. Kirjan nimi on harhaanjohtava, enkä ymmärrä sitä. Alkuperäinen nimi viittaa ihmisyyteen, joten suomenkielinen nimi rajaa turhaan tulkintahorisonttia.

Romaanin monet kertojat eri aikatasoissa ja maissa, ja vieraskieliset erisnimet, jotka eivät auta kertojien identifioimisessa, eivät päästäneet helpolla lukijaa. Lukupiirissä kaikilla oli ollut työläs lukukokemus, vaikka kaikki olemmekin tottuneet lukemaan narratiivisesti kokeellisia romaaneja. Kuunneltavaksi tämä kirja ei kuitenkaan meidän mielestämme soveltunut kovinkaan hyvin. Myöskään painetun kirjan jaksot eivät kuunneltuina olleet erottuneet, mikä oli entisestään hämärtänyt kuuntelua. Kaikesta edellä sanotusta huolimatta kirja oli sivistävä sukellus ulkoeurooppalaiseen kulttuuriin. Ei huono, sanoisi Jorma Uotinen.

Yö Whistlerin maalauksessa -pienoisromaanin (Otava, 2023) tunnistaa Joel Haahtelan kirjaksi jo kauniin kannen perhosista, jotka ovat yksi Haahtelan usein toistamista motiiveista. Whistlerin maalauksesta innoituksensa saanut teos on luonteva jatkumo Haahtelan aiemmille pienoisromaaneille. Vaikka pidän Haahtelan eleettömästä tavasta tarttua teemoihinsa, tämä kirja ei täysin täyttänyt odotuksia. Voihan olla, että Miesten syvimmät salaisuudet juuri tätä ennen luettuna oli liian suuri vastakohta. Siirtymä eeppisestä maksimalismista minimalistiseen ja tiiviseen proosaan ei nyt toiminut, vaikka yleensä minimalismia arvostankin. Lukukokemus olisi saattanut olla erilainen eri kohdassa elämää. Kiitokset Otavalle, joka kerrankin mainitsee upean kannen suunnittelijan nimeltä. Hän on Päivi Puustinen.

Seuraava paperikirja, johon tartun, on Ia Genbergin Yksityiskohdat (Johnny Kniga, 2023). Sen valitsimme lukupiirimme seuraavaksi yhteiseksi kirjaksi. Valintakriteerit olivat: 1) kirja on ohut, 2) kirjailija saapuu toukokuussa Helsinki Litin vieraaksi ja 3) kirjasta kuulemamme kehut.

Tällä hetkellä kuuntelen Satu Rämön Rosa&Björkiä äänikirjana. Äänikirjatilaus loppuu päivän päästä, joten nyt on kuulokkeet korvissa, aina kun menen ulos tai lähden töihin. Toivon mukaan ehdin juuri ja juuri kuunnella trilogian toisen osan ennen kuin on aika siirtyä painettujen kirjojen pariin. Tämänkin olisin mieluummin lukenut paperilta, mutta kyllähän tämä toimii näinkin. Satu Rämö osaa asiansa, ja kirjan myynti on kovaa. Se on hyvä uutinen.

Eipä tällä kertaa muuta. Muistattehan jakaa kirjasuosituksia toisillenne! Kirjavinkkaus on melkein paras keino tutustua itselle vieraisiin kirjailijoihin.

Advertisement