Yökyöpeli hapankorppu lukee
Night Owl’s Bookshelf

George Sand: Talvi Mallorcassa

George Sand: Talvi Mallorcassa
Suom. Liisa Nurmela ja Olavi Taskinen
WSOY 1968

[M]atkustaminen ei ole niinkään tärkeää kuin matkalle lähteminen;
kukapa meistä ei tuntisi tuskaa, josta haluaisi päästä,
tai iestä, jonka tahtoisi harteiltaan ravistaa.

Nohantissa 25. p:nä elokuuta 1855
George Sand

Nämä matkaan liittyvät ajatukset kirjoitti Amantine Lucile Aurore Dupin de Francueil (1804–1876), paronitar Dudevantinakin aikanaan tunnettu, mutta meille pseudonyyminä George Sand tunnetumpi ranskalainen kirjailija. Sandin kirjoja on kyllä suomennettu (esim. Hiidenlampi), mutta itselleni tuttu on ainostaan kirjeenvaihto Gustave Flaubertin kanssa.

George Sand herätti aikanaan kohua vapaamielisellä elämäntavallaan. Jätän nyt kuitenkin käsittelemättä Sandin rakastajat ja keskityn Mallorcan matkakertomukseen. Yläluokkaisena naisena Sandilla oli mahdollisuuksia matkusteluun. Talvi Mallorcassa (1855) kertoo kolmen kuukauden pituisen matkan vaikutelmista ja havainnoista jälkikäteen.

Sand matkusti Mallorcalle marraskuun alussa 1838 kahden lapsensa kanssa, ja jo Ranskassa mukaan liittyi Sandin silloinen rakastaja, säveltäjä Frédéric Chopin. Mallorcan matka kesti kokonaisuudessaan vain noin kolme kuukautta. Saari näytti Sandille ja tämän perheelle kaksi eri puolta, ainakin Sandin omien sanojen mukaan: Mallorca oli maalauksellinen ja kaunis, jylhä ja ainutlaatuinen, mutta sen asukkaat epäystävällisiä ja torjuvia, valehtelevia moukkia. Sand myöntää itsekin, että syynä paikallisten epäkohteliaisuuteen saattoi olla se, että

(- -] Mallorcassa oloni aikana saaren väestö kärsi melkoista puutetta. Sen oli tehtävä tilaa kahdellekymmenelletuhannelle sodan sinne tunkemalla espanjalaiselle. Palmasta ei saanut niin helposti asuntoa, eivätkä mallorcalaiset varmaan olleet niin halukkaita ottamaan vastaan lisää vieraita (- -).

Sand oli matkustanut talvea pakoon, mutta Mallorcan helteet hellivät seuruetta vain muutaman viikon ajan: sen jälkeen alkoi kolea ja poikkeuksellisen sateinen talvi, joka kiristi seurueen hermoja lähes koko oleskelun ajan. Ilman Ranskan konsulin apua olisi oltu pulassa. Myöhemmin seurue matkusti Palmasta Valldemosan luostariin. Perhe majoittui luostarissa ja joutui yhä useammin turvautumaan Ranskan konsulin apuun, kun omat ruokavarastot hupenivat. Toinen Sandin lapsista, joka oli sairastellut ennen matkaa, tervehtyi alkumatkasta auringon lämmön ja hedelmien ansiosta, mutta Chopin, johon Sand kirjassaan viittaa vain yhtenä matkaseurueensa jäsenistä, voi sen sijaan yhä huonommin. Säveltäjän tuberkuloosille ei kostea ja kylmä talvi vetoisissa asunnoissa tehnyt hyvää, ja hänen vointinsa heikkenikin matkan loppua kohti. (Silti Chopin sävelsi Mallorcalla muutamat tunnetuimmista pianokappaleistaan.)

Kirjan neljäs luku on matkustamisen puolustuspuhe, mikä lienee nykylukijalle ajankohtaisin osuus kirjasta. Todettuaan talvisen matkan pettymykseksi Sand perustelee tekemäänsä matkaa näin:

Sanon siis suoraan, miksi lähdin tuolle saarelle, ja se on sanottu kahdella sanalla: halusin matkustaa. (- -) Minusta tuntuu, että matkojen tarkoitus on tarve saada kosketus (suhteiden ja myötämielisen vuorovaikutuksen tarve) toisiin ihmisiin eikä juuri kukaan nauti sellaisesta, minkä saa liian helposti. Toisaalta tuntuu, että suurin osa meistä matkustaa nykyisin löytääkseen jotakin salaperäistä, päästäkseen irti arjesta (- -). Lähdin matkaan väsymyksen vuoksi, jota juuri tuolloin tunsin.

Sandin analyysi matkustamisesta ei ole juurikaan vanhentunut, koska samat tarpeet meitä edelleen ajavat matkalle.

Sofistikoituneesta Pariisin taide-elämästä nauttinut Sand siis pahoittaa mielensä, kun matkalaisia ei toivotetakaan sydämellisesti tervetulleiksi.. Paikallisten hyväksyntä Mallorcalla perustui tuohon aikaan verkostoihin ja suosituksiin, ja vasta kun on jo liian myöhäistä, Sand tajuaa, että myös katolisen kirkon messuihin osallistuminen olisi auttanut asiaa. Sandin perhe ei käy messussa, mitä paikalliset tietysti paheksuvat.

Kirjailijan mukaan espanjalaiset aateliset omistavat maata, mutta ovat köyhiä ja velkaisia. Eräs aatelinen tarjoaa siksi asuntoaan samaan yhteiskuntaluokkaan kuuluvalle Sandin perheelle. Olot palatsissa ovat silti kaukana Pariisin hienostuneista salongeista, ja vaikka Sand toteaakin olevansa toisinaan erehtyväinen päätelmissään, ei tekstistä voi olla lukematta jonkinlaista luokkaan perustuvaa ylenkatsetta tai ainakin ranskalaista ylimielisyyttä.

Mallorcan palatsien sisustus ei vastaa niiden ulkonäköä. Tuskin mikään ilmentää eri kansakuntien ja yksityisten ihmisten elämää niin hyvin kuin kotien sisustus ja huoneiden kalustus. Pariisissa, missä muodin oikut ja teollisuustuotteiden runsaus muotoilevat niin oudolla tavalla asuntojen sisustusta, pelkkä silmäys varakkaan ihmisen kotiin riittää antamaan käsityksen hänen luonteestaan. Jo se kertoo selvästi, onko hänellä makua ja järjestyksen tajua, onko hän saita, huolimaton, järjestelmällinen vai haaveellinen, vieraanvarainen vai pöyhkeilijä. [- -]
Kauhistun nähdessäni niukasti kalustetun ja hyvässä järjestyksessä olevan huoneen. Mikäli ei kysymyksessä ole harvinaisen älykäs ja avarakatseinen henkilö, joka elää aineellisten pikkuasioiden yläpuolella, kuvittelen, että huoneessa asuu henkisesti tyhjä ja tunteeton ihminen. (- -)

Talvi Mallorcassa -kirjassa George Sand kirjoittaa myös Espanjan sotaisasta historiasta, josta en ole kovin hyvin perillä, joten ei siitä tässä enempää. Sand ihailee maurien Mallorcan arkkitehtuuriin jättämiä vaikutteita, ja arkkitehtuurista kiinnostuneelle nämä osuudet kirjasta ovat edelleen kiinnostavat. Inkvisition tuhojen kuvauksessa Sand on konkreettinen. Tuhottujen munkkiluostarien raunioilla ja vankikammioissa Sand muistelee Barcelonassa näkemiään inkvisition tuhoamia luostareita.

Sattumalta joutui käsiini eräs v. 1755 inkvisitiojärjestön toimesta painettu selostus Mallorcassa vuodesta 1645 vuoteen 1691 toimeenpannuista tuomioista. Se sisälsi onnettomien suku- ja etunimet, säädyn ja rikokset. Luin vavisten tuota kirjoitusta. Löysin siitä neljä mallorcalaista, joista eräs nainen oli poltettu juutalaisuudesta syytettynä. Kolmekymmentäkaksi muuta samasta rikoksesta syytettyä oli kuollut inkvisition vankikomeroissa. Heidän ruumiinsa oli poltettu. Kolmen uhrin tuhka oli kaivettu maasta ja heitetty tuuleen. Erästä hollantilaista oli syytetty luterilaisuudesta, erästä mallorcalaista muhamettilaisuudesta.

Kuten alussa mainitsin Sand kyllä ymmärtää mallorcalaisten asuntopulan syyn (monet mannermaalta tulleet pakolaiset), mutta se ei estä häntä arvostelemasta saarelaisia. Yhtä paljon kuin hän paikallisia panettelee (”Annoimme Mallorcalle lisänimen Apinoiden saari”), yhtä paljon hän saaren luontoa ja maantiedettä ylistää. George Sand pitääkin tietoisen tauon ennen ryhtymistään kirjan kirjoittamiseen, jotta kirja saisi myönteisiäkin sävyjä.

Tämä kirja sai minut vakavasti suunnittelemaan Mallorcan-matkaa, josta olen haaveillut jo vaivaiset parikymmentä vuotta. Espanjaa osaamattomana matka on aina jäänyt toteuttamatta ja Italian kohteet vieneet voiton. Baleaarien saariryhmästä olen nuorena kuitenkin lomaillut Ibizalla (paljon brittejä ainakin silloin siellä oli) ja käynyt päiväretkellä Formenteran saarella. Mallorcan tiedän tennistähti Rafael Nadalin kotisaareksi (Nadal on syntynyt Manacorissa, saaren keskiosassa). Palman kaupunki tietysti kiinnostaa, kuten myös Valldemosan luostari saaren länsirannalla. Kulkuyhteydetkin lienevät paremmat kuin Sandin matkatessa hevosten vetämissä kärryissä päällystämättömillä teillä ja poluilla.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: