Yökyöpeli hapankorppu lukee
Night Owl’s Bookshelf

Tietokirjallisuuden Finlandia-ehdokkaat 2022

Tämä postaus perustuu osittain Ylen Kulttuuriykkösen ohjelmaan, jossa Tietokirjallisuuden Finlandia-raatia, eli kulttuuritoimittaja Petter Lindbergiä, viestintäyrittäjä Riitta Pollaria ja viestintäyrittäjä Suna Vuorta, haastattelee Pia-Maria Lehtola, ja osittain Tieto-Finlandia-raadin puheenjohtajan, Suna Vuoren puheeseen, jota on lainattu lyhyesti alla.

Ohjelmassa esiraadin jäsenet pääsevät kertomaan Tieto-Finlandia-raadin työskentelystä, tietokirjallisuuden trendeistä ja yleisestä tasosta sekä finaaliin valittujen kirjojen ansioista enemmän kuin mihin julkistamistilaisuudessa oli mahdollista. Tässä muutamia nostoja ohjelmasta ja ehdokkaista.

Tietokirjallisuuden trendit ja ongelmat

Tänäkin vuonna ehdokkaissa oli fanikirjallisuutta ja urheilijaelämäkertoja sekä vertaiskirjallisuutta, toisin sanoen kokemuksellista kirjallisuutta. Kokemuksellisuus (minä, minä, minä), joka ei liitä teoksen käsittelemää omaa kokemusta laajempaan viitekehykseen, yhteiskunnalliseen ilmiöön, tutkimukseen tai historiaan, on ongelmallista, koska se ei täytä tietokirjallisuuden määritelmää. Minä-kirjallisuutta oli paljon tämän vuoden tietokirjallisuusehdokkaissa, ja sitä julkaistaan paljon myös kotimaisen kaunokirjallisuuden puolella. Myös fiktion ja faktan sekoittavaa kirjallisuutta oli ehdolla jonkin verran. Tekniikan alan kirjoja ei ollut juurikaan ehdokkaina, mutta luontoon liittyviä kirjoja sitäkin enemmän. Aiemmin luontokirjoissa olivat laji- tai valokuvateokset enemmän edustettuina, kun nyt kilpaan lähetettiin ihmisen kautta luontoa käsitteleviä kirjoja.

Wikipedia-kirjallisuus, copy-paste-kirjallisuus ja lähdeviitteittä lainaaminen näkyvät myös vuoden kirjoissa. Lähteille pääsy on nykyään helpompaa kuin ennen, eikä lähteitä silti aina hyödynnetä. Raadissa oltiinkin huolestuneita suomalaisten tämän hetken tiedonhankintatiedoista. Riitta Pollari nosti myös esiin erilaisten lähteiden luonteen: tästä ajasta jää yhä vähemmän kirjallisia lähteitä, ja onkin tärkeää oppia käyttämään myös muita kuin kirjallisisa lähteitä.

Raadin mielestä kustantajat eivät enää hoida Finlandian esikarsintaa itse, vaan lähettävät huonotkin ehdokkaat kilpaan, mikä puolestaan tekee raadin työstä rankkaa: tänä vuonna raati luki yli 300 teosta, mikä on 20 prosenttia enemmän kuin viime vuonna. Kirjallisuuden ensimmäinen portinvartija on kustantaja, joka tekee kustannuspäätöksen. Sen jälkeen kirjasta kirjoitettu kritiikki (kritiikin määrä on vähentynyt) arvioi teoksen laatua, ja vasta kolmanneksi erilaiset palkintoraadit, tässä tapauksessa Tieto-Finlandia-esiraati ja lopullisen valinnan tekevä diktaattori, valitsevat mielestään parhaan teoksen. Nyt ketjun alkupää ei toimi, koska kustantajat päästävät läpi teoksia, jotka eivät missään nimessä tule pärjäämään Finlandia-kisassa.

Oma pohdintani edelliseen liittyen: Onko kustantajalla enää aikaa riittävästi perehtyä kustannettaviin teoksiin? Vai eikö kustantaja halua suututtaa kirjantekijöitä, jotka haluaisivat kirjansa kisaan? Molemmissa on kyse lukijoiden aliarvioimisesta.

Raadin puheenjohtaja Suna Vuori kertoi lukeneensa valintaprosessin aikana yhteensä yli satatuhatta sivua: viimeiset 35 tietokirjaa saapuivat luettaviksi viikko ennen finaaliehdokkaiden julkistusta, joten mahdotonta oli enää siinä vaiheessa lukea kaikkea kannesta kanteen. Raati oli kuitenkin tehnyt alussa päätöksen, jonka mukaan kaikki kolme raatilaista lukivat kaikki ehdokaskirjat. Fyysistä työtäkin valinta oli: Postipaketteja sai noutaa lähipostista tai postiautomaatista harva se päivä.

Kun luettavaa raadille niinkin paljon tänä vuonna kertyi, olisi ollut kaikkien kannalta parempi, että kustantamoissa edelleen tehtäisiin karsintaa eikä luovutettaisi kaikkea päätäntävaltaa raadille. Raatilaisilla olisi enemmän aikaa hyville ehdokaskirjoille, jos niitä olisi vähemmän. Toisaalta massasta erottuvat kyllä aina hyvin toimitetut ja lähteytetyt tietokirjakategorian helmet. Raadin työskentelyssä oli jäsenten mielestä oleellista säilyttää sekä analyyttisyys että herkkyys.

Sitaatti raadin puheenjohtaja Suna Vuoren puheesta:

Nopeasti tehtyjä, puutteellisesti oikoluettuja ja heiveröisesti tai ei lainkaan kustannustoimitettuja kirjoja tuli työpöydällemme hämmästyttävän paljon. Muutamat hyvinkin kiinnostavat ja potentiaalisesti Finlandia-palkinnon arvoiset teokset kaatuivat siihen, että ne oli toimitettu huolimattomasti. Kirja-alalla ei pitäisi olla varaa tähän, sillä vaikka kirjoja myytäisiin liukuhihnalta, lukijan luottamus on nopeasti menetetty.

Tietokirjallisuuden Finlandia-palkinnon säännöissäkin sanotaan, että palkinto myönnetään ”yleistajuiselle tietokirjalle, jonka voidaan katsoa merkittävästi edistävän lukijoiden kiinnostusta kerronnaltaan taidokkaaseen tietokirjallisuuteen.”

Myös omakustanteita lähetettiin tänä vuonna enemmän kuin ennen luettavaksi. Osa niistä oli hyvinkin ammattitaitoisesti toimitettuja ja tutkijoiden hyvin lähteyttämää tutkimuskirjallisuutta, josta paistoi sekä intohimo että oma osaaminen. Osasta taas näki, että toimitustyötä ja kustantamon ammattiosaamista olisi tarvittu. Kaikki omakustanteet eivät siis kuitenkaan olleet huonoimmasta päästä.

Myös kansitaiteen laatuun raati kiinnitti huomiota: siinä olisi kustantajilla parantamisen varaa.

Tässä vielä lyhyet luonnehdinnat palkintoehdokkaista:

Anu Kantola ja työryhmä:
Kahdeksan kuplan Suomi. Yhteiskunnan muutosten syvät tarinat
Raati: ”hyödyntää hienosti haastatteluaineistoa
– eri kuplissa elävillä ihmisillä on puutetta eri asioista: rahasta, ajasta, huomiosta, eli millä tavalla ihmiset ovat osallisia yhteiskunnasta
– kirjassa ei oleteta, vaan kysytään ennen johtaopäätöksiä

Maria Katajavuori:
Valas lasimaljassa. Miten vangitsemme itsemme ympäristötuhon ansaan
Raati: ”Tinkimätön puheenvuoro luonnon tilasta ja tulevaisuudesta ei päästä ympäristötietoistakaan lukijaa helpolla.”
– kerronnallisesti taitava
– havainnollinen ja teoreettinen ote
– järkeen vetoava kirja

Annika Luther:
Rågen. En spretig historia. Rukiin viljava historia
Raati: ”Suomen kansallisviljaa monista odottamattomistakin kulmilta lähestyvä rukiin elämäkerta avaa kiinnostavasti, asiantuntevasti ja ilmavan yleistajuisesti, mitä kaikkea pieni jyvä pitää sisällään.”
– ajankohtainen teos ruokakeskusteluun
– vetoaa lukijan omaan tiedonhaluun
– Hertta Donnerin mustavalkoiset kuvitukset ja kaunis kansitaide plussaa

Hannu Salmi:
Tunteiden palo. Turku liekeissä 1827
Raati: ”Perinpohjaisesti lähteisiin perustuva, moniaistillisesti kuljetettu tarina Turun palosta avaa kokonaan uuden näkökulman menneeseen tragediaan.”
– Esimerkki taitavasti lähteytetystä ja samalla juohevasti kerrotusta tarinasta.
– tämän kirjan luettuaan Turussa kävelevä ei enää katso kaupunkia samoin kuin ennen
– vangitsee historian hitaan luonteen

Timo R. Stewart:
Luvatun maan lumo. Israelin kristityt ystävät Suomessa
Raati: ”Läpivalaistessaan Suomessa jo pitkään vaikuttanutta, ristiriitojakin herättänyttä Israelystävyyttä teos auttaa ymmärtämään myös uskonnon ja politiikan monimutkaisia suhteita sekä Lähi-idän sammumatonta konfliktia.”
– väitöskirjaan perustuva taitavasti popularisoitu tietokirja
– nykyisin joka päivä esillä olevaa politiikan ja uskonnon suhdetta käsitelty hyvin

Ville-Juhani Sutinen:
Vaivan arvoista. Esseitä poikkeuskirjallisuudesta
Raati: ”Rakastettava esseekokoelma lukemisen hienoudesta ja pakottoman ajattelun merkityksellisyydestä.”
– pureutuu lukuprosessiin ja siihen, mitä se ihmiselle tarjoaa
– tietokirja pysähtymisen ja ihmisen sisäisen maailman merkityksestä
– tarjoaa paljon tietoa kirjallisuudesta

Kyllä rupesivat useimmat näistä minua kiinnostamaan tämän keskustelun ja luonnehdintojen perusteella.

Tieto-Finlandian voittajan valitsee tutkija Hanna Nohynek, joka on laajasti lukeva ihminen. Voittaja julkistetaan 30. marraskuuta.

***

Itselleni tämä on laiska Finlandia-ehdokkaiden lukuvuosi. En ole ehtinyt lukea vielä yhtään kauno- enkä tietokirjaehdokasta. Lasten- ja nuortenkirjallisuuden ehdokkaita en edes yritä ehtiä, omaa kosketuspintaa kun siihen genreen on niin vähän. Tässä tunnustan oman rajallisuuteni. On silti hyvä muistisääntö, että hyvä kirjallisuus on hyvää kirjallisuutta genrestä ja kohderyhmästä riippumatta. Laadukas lastenkirja voi kasvaa klassikoksi ja aikuistenkin suosikiksi. Tänään Helsingin Sanomissa (tilaajille) on muuten lasten- ja nuortenkirjallisuuden 11 kiinnostavaa uutta teosta esillä.

Onnea kaikille Finlandia-ehdokkaille ja tuleville voittajille!

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: