Kustantaja- ja kirjailijaelämäkertoja

Kaksi naista ja yksi mies. Kustantajat ja kirjailijat muistelevat.

Anna-Liisa Haavikko: Kaari
Siltala 2021

Leena Majander-Reenpää: Kirjatyttö. Kustantajaelämää
Siltala 2021

Hannu Mäkelä: Muistan – Otavan aika
Tammi 2015

***

Rakastan suurten joukkojen liikuttelua näyttämöllä. Jos olisin elokuvaohjaaja, tekisin spektaakkeleita. (Kaari Utrio)

No niin, eikös se ole niin, että keitto kuumana ja tyttö nuorena. (illallisella Leena Majander-Reenpäälle sanottua)

Pidän nyt kirjallisen osaston kokoukset sen pöydän ympärillä kerran viikossa, tunnelma niissä on edelleen väliin hautajaisten luokkaa. (Hannu Mäkelä)

***

Olen lukenut tai kuunnellut tänä syksynä suomalaiseen kustannusmaailmaan sijoittuneita muistelmia. Alkusyksystä ahmin automatkoilla Anna-Liisa Haavikon Kaarin, painettuna kirjana kustannusalan konkarin Leena Majander-Reenpään Kirjatytön, ja jossain välissä iltaisin ennen nukkumaanmenoa kuuntelin Hannu Mäkelän MuistanOtavan ajan. Utrion muistelmat lainasin vielä jälkikäteen kirjastosta nähdäkseni valokuvat.

Kustantajaelämäkertojen perinteeksi on muodostunut, että kustantaja tarjoaa muistelmiaan kilpailijalle, ei omalle kustantamolleen. Utrion ja Majander-Reenpään kirjat on julkaissut Siltala, jonka perustajat Touko ja Aleksi Siltala ovat myös Wsoy:llä aikanaan uransa tehneitä kustantajia ja Touko Siltala myös Leena Majanderin ystävä jo opiskeluajoilta, Mäkelän kirjan kustantaja on Tammi, yksi tuotteliaan Mäkelän kustantajista.

Voi pojat (ja tytöt)! Suomi on pieni maa, ja kaikissa näissä kirjoissa vilisee samoja henkilöitä eri näkökulmista. Esimerkiksi Helsingin Sanomien kriitikko Pekka Tarkka, joka oli myös Majanderin aviomies, esiintyy Mäkelän ja Utrion muistelmissakin. Utriosta kirjoittanut toimittaja Anna-Liisa Haavikko on avioliiton kautta Haavikon sukua.

Olin yli 20 vuotta södikalainen, joten huhut Uudenmaankadulta ja Urho Kekkosen kadulta päätyivät minunkin korviini Wsoy:lle. Monia kustantamisen isoja myllerryksiä, esimerkiksi yritysfuusioita ja -kauppoja, seurasin Bulevardin 4. tai 3. kerroksen ikkunoista kuten vuodenaikojen vaihtelua Vanhassa kirkkopuistossa. Otavan kuulumisista liikkui huhuja, mutta varmaa tietoa ei ollut. Perheyrityksen käänteistä kiinnostuneille Majanderin ja Mäkelän versiot ovat valaisevia. Suomessa kirjapiirit ovat pienet ja ennen nykyistä pien- ja keskisuurten kustantamoiden yleistymistä kustantamista hallitsivat Wsoy, Otava, Tammi ja Gummerus. Utrion muistelmien kautta selkenee kuva Tammen vaiheista.

Hannu Mäkelä toimi proosa- ja lastenkirjailijan työnsä ohella pitkään Otavan kirjallisena johtajana ja sitä ennen kustannustoimittajana ja -päällikkönä. Leena Majander-Reenpää on nähnyt alan kaupallisen kuin kirjallisenkin puolen ja toiminut sekä Otavalla että Wsoy:llä kustantajana ja kansainvälisissä kirja-alan edistämistehtävissä. Hänen kirjastaan poimimani lainaus valottaa sitä aikaa, kun sovinismi oli vielä työelämässä arkea. Onneksi kustantamossa (eikä missään työyhteisössä) ole enää syrjintä laillista. Kaari Utrio puolestaan kuvailee itseään tarinankertojaksi ja spektaakkelien ohjaajana.

Kaari Utrio on saanut osansa naisten työn vähättelystä, ja toiminut esikuvana monille. Vaikka en ole lukenut yhtään hänen kirjaansa (tiedän: noloa), olen kuitenkin varma siitä, että Utrio oli edelläkävijä. Utrion työmoraali ja -tahti oli hengästyttävä: perheen pyörittämisen ohella hän julkaisi säännöllisesti, ja jopa oman terveytensä vaarantaen sekä Tammen myyntitulot varmistaen, tuhatsivuisia teoksiaan.

Otavan ajassa tutustuin sellaisiin merkittäviin kirjailijoihin, joista olen tiennyt lähinnä nimen. Esimerkiksi Kerttu-Kaarina Suosalmi, Hannu Salakka (jonka runoja olen kyllä lukenut ja kirjojakin omistanut), Maila Pylkkösen olen sekoittanut mielessäni Tyyne Saastamoiseen ja Jarkko Laineen (minulle tuttu kirjailijaliiton puheenjohtajan ajoilta) varhainen ura kääntäjänä ja kirjailijana. Paavo Haavikon kuva moninaistuu myös Mäkelän kirjan kautta.

Suosittelen kaikille kirjamaailmasta kiinnostuneille näitä kolmea kirjaa, jotka ristivalottavat niin Tammen, Otavan, Wsoy:n kuin silloisen Kirjayhtymän ja Weilin+Göösinkin kirjallista historiaa.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s