Domenico Starnone: Paljastus

Domenico Starnone: Paljastus
Suom. Leena Taavitsainen-Petäjä
WSOY 2021

Mutta nyt elämäni oli menossa hyvään suuntaan, mistä isä olisi varmaan ollut mielissään. Kaikki luonnistui minulta, olin vapautumaisillani elämänmittaisesta painolastista, saattaisin vielä yltää moitteettomuuteen. Siksi minusta tuntuikin kestämättömältä, että eteeni nousisivat esteet juuri, kun olin kääntynyt oikealle tielle.

Domenico Starnonen romaani Paljastus antaa odottaa paljon, mutta jättää lukijan lopulta tyhjin käsin. Ainakaan itse en ymmärrä, miten romaani perustelee oman rakenteensa ja aiheensa käsittelyn. Jo kirjan nimi kertoo sen perustuvan salaisuuden paljastumisen va(a)raan. Starnone kehitteleekin intohimon ja kiristyksen teemaa taidokkaasti ja pitää jännityksen yllä lukuunottamatta aivan loppua. Tämä lopun lässähdys syö koko romaanin idean.

Paljastus on hyvin kirjoitettu ja käännetty, mutta tuntuu kuin kirjailija ei olisi jaksanut loppuun asti. Romaanissa on paljon hyvääkin, kuten lopun yllättävät toiset näkökulmahenkilöt. Pidin kuitenkin siitä, että kertojista päähenkilö oli pääosin äänessä.

Paljastuksen päähenkilö on kokenut opettaja Pietro Vella, joka vähitellen saa jalansijaa koulumaailman asiantuntijana ja uudistajana. Päähenkilö näyttäytyy lukijalle melko opportunistisena ja epämiellyttävän narsistisena, mutta hän pyrkii kuitenkin moitteettomuuteen ja uskollisuuteen. Päähenkilö nai opettajatoverinsa Nadian, jolla pyrkii matemaatikon uralle, mutta luopuu urastaan perheen takia. Ennen Nadian tapaamista Pietrolla on kuitenkin intohimoinen suhde entisen oppilaansa, Teresa Quadraron kanssa.

Pari rakastaa ja riitelee ja eräässä suhteen vaiheessa Teresa ehdottaa, että kumpikin paljastaisi toiselle jonkin salaisuuden elämästään. Näin tehdään, mutta sen jälkeen pari päättää erota. Pietro keskittyy opettamiseen, perheen perustamiseen ja luennoimiseen sekä kirjan kirjoittamiseen. Teresa puolestaan on rakentaa maineikkaan tieteentekijän uran: hän on Pietron parhaiten menestynyt oppilas. Aina silloin tällöin, hyvin harvoin, Pietron ja Teresan tiet kohtaavat.

Suhteen läpivalaisu on ehkä pariskuntien velvollisuus, mene ja tiedä, mutta se on samalla myös ylellisyyttä, johon sisältyy väistämättä riskejä.

Kirjan loppua odotin, koska ajattelin, että lukijalle paljastetaan salaisuudet, joiden varaan koko juttu perustuu. Minulle ainakin jäi petetty olo, koska jotta olisin voinut ymmärtää päähenkilöä ja hänen ratkaisujaan, sekä Teresan ratkaisuja, henkistä ylivoimaa Pietroon nähden, olisin tarvinnut konkreettisen paljastuksen. Mikä on niin kamala teko, että sen paljastumisen uhka saa Pietron pyrkimään moitteettomuuteen.

Onko tässä romaanissa kyse rakkaudesta vai mistä, se jäi minulle epäselväksi.

Pidin kovasti Starnonen edellisestä suomennetusta Kepponen-romaanista. Ensimmäinen suomennos Solmut on vielä lukematta, toivottavasti se on parempi kuin tämä. Ihmisen perimmäisten tarkoitusperien kuvaajana Starnone on mielestäni parhaimmillaan.

Olisin halunnut kirjoittaa tästä myönteisemmin, mutta viime viikkoina olen lukenut niin loistavia muita romaaneja, että niiden rinnalla Paljastus jätti tyhjän olon. Jos joku on eri mieltä ja haluaa jakaa mielipiteensä, kuulisin mielelläni.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s