Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut

Vigdis Hjorth: Onko äiti kuollut
Suom. Katriina Huttunen
S&S 2021

Minun täytyi luopua kaikesta toivosta, pudottaa sarveni joita oli ollut raskas kantaa, minun täytyi itse luoda se mitä tarvitsin.

Jos oli Vigdis Hjorthin Perintötekijät raastava, on Onko äiti kuollut vielä enemmän sitä, käsitteleehän se jälleen lapsen ja vanhempien suhdetta. Tällä kertaa kertoja on täysin yksin: sisarkin on hänet hylännyt. Nyt ei ole kyse perinnöstä vaan äidin rakkaudesta ja sen puutteesta.

Kertoja Johanna on kuvataiteilija, joka on lähtenyt 30 vuotta sitten Norjasta perheelleen ilmoittamatta, jättänyt entisen elämänsä, tuoreen aviomiehensä ja lapsuudenperheensä rakastuttuaan ulkomaiseen taiteilijaan. Nyt Johannaa on pyydetty pitämään retrospektiivinen näyttely kotikaupungissaan ja hän palaa sitä varten takaisin. Johannan mies Mark on kuollut ja poika John aikuistunut ja muuttanut kotoa.

Johanna on piirtänyt aina, jo lapsesta asti, mutta Johannan piirrokset herättivät aina vanhemmissa ristiriitaisia tunteita: äiti kyllä antoi Johannan joskus piirtää isältä salaa, ja isäkin oli kerran myöntänyt Johannan osanneen piirtää. Silti tarkkanäköiset piirrokset saivat vanhemmat aina tolaltaan. Johannan asuessa jo ulkomailla, hänen teoksensa Lapsi ja äiti 1 ja Lapsi ja äiti 2 olivat esillä kotikaupungissa. Äiti koki tulleensa häväistyksi ja perhe koki Johannan pettäneen äidin.

Nyt Johanna vuokraa lapsuuden kotikaupungistaan asunnon, josta on näköala vuonoon, ja metsästä vapaa-ajan asunnon. Hänen tarkoituksenaan yrittää keskustella äidin kanssa siitä, miksi välit menivät poikki. Romaani on kuin trilleri, kun kertoja vähä vähältä hivuttautuu lähemmäs kahdeksankymppistä äitiään, joka ei halua häntä nähdä. Kertoja lähettää äidille viestejä ja soittaa hänelle, mutta vastauksena on hiljaisuus. Kun Johanna on aikansa yrittänyt, hänen sisarensa Ruth kirjoittaa lopulta, että äiti pitää Johannan yhteydenottoja röyhkeinä ja haluaa tämän lopettavan ne. Kertoja ei kuitenkaan anna periksi. Hän ei voi, hänen on saatava selville, miksi äiti ei rakasta häntä.

Silti hänen torjuntansa teki minuun suuremman vaikutuksen kuin olin odottanut, tuntui että hän ei koskaan lakannut hylkäämästä minua.

Vuodenajat vaihtuvat. Johanna yrittää saada valmiiksi edes yhden uuden teoksen retrospektiiviin. Teos ei vain oikein ota syntyäkseen.

Johanna jatkaa sinnikkäästi äitinsä piirittämistä. Onko äiti kuollut kertoo lapsen epätoivoisesta tarpeesta tulla kuulluksi ja nähdyksi. Pahinta on hiljaisuus. Johannan anteeksiantamaton synti on se, että hän on nähnyt äidin toisin kuin kukaan muu.

Ymmärsin että äiti halusi rikkoa maljakon. Minäkin olisin halunnut rikkoa sen maljakon, erityisesti jos olisin ollut äiti, kuten tavallaan olinkin. Äiti oli rohkea rikkoessaan maljakon, se on myönnettävä, vihdoinkin harkittu teko, protestin alku, mutta ei äiti ollut tarpeeksi rohkea, ja sen jälkeen hän alkoi kaihtaa minua, koska olin nähnyt molemmat, halun ja pelkuruuden.

Vigdis Hjort on ehdottomasti yksi tärkeimmistä kirjailijoista, joita olen viime vuosina lukenut. Jokin Hjorthin tavassa pureutua perheen sisäiseen dynamiikkaan ja ihmisen tarpeeseen tulla nähdyksi koskettaa ja puhuttelee.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s