Kesän kepeää ja vakavaa lukemista

Kesäloma lähestyy loppuaan. Ajattelin kommentoida lyhyesti kesäloman aikana lukemiani tai kuuntelemiani kirjoja. Tänä kesänä en ole ehtinyt käytännön syistä lukea yhtä paljon kuin aiempina kesinä. Olen myös tietoisesti valinnut kevyttä ja hyväntuulista kirjallisuutta, poikkeuksena viimeiseksi lukemani Ruotsin Akatemian romahduksesta kertova Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen, ja josta lisää postauksen lopussa.

Olen kirjoittanut aiemmin Alex Schulmanin suomennetuista Unohda minut ja Polta nämä kirjeet -teoksista. Kesän alussa kuuntelin Bookbeatissa ruotsiksi Schulmanin itse lukeman Skynda att älska -muistelman isästään, suomenruotsalaisesta Allan Schulmanista. Tämä oli paljon lempeämpi muistelma kuin äidistään ja isoisästään kertovat kirjat.

Erittäin hyvä kuuntelukokemus. Schulman on hyvä lukija, ja oman tekstin lukeminen toi omaelämäkerralliseen kirjaan lisäarvoa. Menetin oman isäni tänä kesänä, ja kirjan nimi, Skynda att älska, Kiirehdi rakastamaan, Tove Janssonin sanat Syyslaulusta, muistuttaa meitä rakastamaan vielä eläviä eikä vasta kuolleita.

Joka kesään kuuluu yksi dekkari. Elly Griffithsit ovat korvanneet edellisten kesälomien Mari Jungstedtit. Olen jäänyt näihin koukkuun ja luen mielelläni päähenkilön, Ruth Gallowayn työstä ja yksityiselämästä. Sain sopivasti kirjan kirjastosta loman alkajaisiksi.  Aavekenttien (suom. Anna Kangasmaa) rakenne on samanlainen kuin edellisissäkin sarjan osissa. Mutta niin sen kuuluukin olla.

 Jatkoin todellisuuspakoa Beth O’Learyn Kimppakämpällä ja Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua -kirjalla. Jälkimmäinen vei Cornwalliin, jossa en ole käynyt, ja kirja sai kaipaamaan merta.

Colganin viihderomaanit suomennetaan nopeassa tahdissa: Uusia lukuja ja onnellisia loppuja (suom. Paula Takio) julkaistiin aiemmin keväällä, ja kolmas kirja ilmestyy alkuvuodesta 2021. Sopivaa viihdettä elämänmuutosta haikailevalle lukijalle. Kummassakin kirjassa päähenkilö tekee nimittäin ison elämänmuutoksen, jonka myötä elämään tulee kiinnostavia uusia ihmisiä, uusi ihmissuhde ja uusi ura. Olisipa oikea elämä yhtä helppoa! Kolmas kirja noudattanee samaa kaavaa.

Kimppakämppä (suom. Taina Wallin) on myös viihdettä. Siinä on hieman enemmän oikean elämän makua ja todellisemman oloisia ihmiskohtaloita kuin Colganin kirjoissa, mutta lajityypillisestä tässäkin päähenkilön elämään astuu uusia ihmisiä ja ongelmat ratkeavat lopulta. Miljöö on Lontoo.

Shaun Bythellin kirjakauppiaspäiväkirjaa jonotin kirjastossa melkein vuoden. Elämäni kirjakauppiaani oli kuitenkin pieni pettymys. Päiväkirjamaisuus oli puuduttavaa lukijalle, vaikka kirja muuten valaisikin kirjakauppiaan tulonmuodostusta ja asiakastyyppien omituisuuksia hauskalla tavalla. Kirjoittajan sarkasmi välittyi Jaana Kapari-Jatan suomennoksesta hyvin.

Olen yrittänyt ostaa Helsingistä Vi Läser -lehteä, mutta sitä ei ole täällä myynnissä. Kerjään Ruotsin-sukulaisia hankkimaan numeroita minulle, tai jos olen itse Ruotsissa, ostan lehden itse. Suomessa ei julkaista vastaavaa suurelle yleisölle tarkoitettua, aikakauslehtimäistä kirjallisuuslehteä. Vi Läseriä myydään nakkikioskillakin, joten sen saa mukaansa helposti! Suomen tunnetuin kirjallisuuslehti Parnasso on suunnattu eri kohderyhmälle ja sen irtonumeroita on vaikea saada käsiinsä. Nuori voima ja muut pienemmän kohdeyleisön lehdet ovat enemmän kirjallisuustieteilijöille ja muille hevijuusereille tarkoitettuja ja akateemisen oloisia.

Kuvassa olevien lehtien kannessa näyttää olevan kaikissa naiskirjailija. Tämän vuoden toisessa numerossa kannessa on sentään yksi mies, Niklas Natt och Dag Stina Jacksonin kanssa: jälkimmäinen on minulle tuiki tuntematon kirjailija. Myös Knausgård on koristanut yhden lehden kantta. Yleensä saan joka lehdestä kuitenkin jonkin lukuvinkin tai luen yhden artikkelin tarkemmin. Kaikkia numeroita en kuitenkaan ehdi enkä jaksa lukea alusta loppuun, koska kirjassa on myös vähemmän kiinnostavaa ruotsalaista materiaalia ja ajankohtaisia uutisia, jotka ovat jo vanhentuneita, kun lehti minulle päätyy.

Pääpaino on tietysti ruotsalaisessa kirjallisuudessa, mutta esimerkiksi numerossa 4 on pitkä Ocean Vuongin haastattelu. Suomessa en ole vielä Vuongista kuullutkaan, vaikka hän näyttää olevan kansainvälisen kirjamaailman kiinnostavimpia uusia tulokkaita. Uusimmassa lehdessä on myös kruununprinsessa Victorian lukuvinkkejä ja Monika Fagerholmin äänikirjavinkkejä, joista monet suomalaista kirjallisuutta. Tärkeä kanava siis kotimaisille kustantajille markkinoida suomalaista kirjallisuutta ruotsalaisille.

Tästä päästäänkin viimeiseen, mutta ei todellakaan vähäisimpään lomalla lukemaani kirjaan. Viihteen parissa aikani vietettyäni olin jo valmis lukemaan asiakirjoja.

Matilda Gustavssonin Yhdeksästoista jäsen. Ruotsin akatemian romahdus (suom. Elina Lustig) perustuu monen vuoden tutkivaan journalismiin, lähdekriittisyyteen ja on hätkähdyttävä kaikessa tarkkuudessaan. Vasta nyt kirjan luettuani ymmärrän Ruotsian akatemian vuonna 2017 alkaneen kriisin syyt. Jäätävän hyvä ja tärkeä teos.

On käsittämätöntä miten syvälle korruptoitunut ja sokea ruotsalainen kulttuurikerma on tälle manipuloivalle ja valehtelevalle ulkojäsenelle ollut. Ja miten tärkeä oli edesmenneen Sara Daniuksen rooli Ruotsin Akatemian vakituisena sihteerinä menneiden sotkujen selvittämisessä: hän ei jättänyt huomiota esille nousseita syytöksiä ja kirjanpidossa ilmenneitä epäselvyyksiä. Oli todella vääryys, että hän joutui eroamaan.

Viime joulukuussa Ruotsin Akatemia sai ensimmäisen suomalaisjäsenensä, suomenruotsalaisen runoilijan Tua Forsströmin. Hän istuu tuolilla numero 18, joka vapautui kun ”Tahma-Jannen” Jean-Jacques Arnault’n puoliso, runoilija Katarina Frostensson suostui jättämään paikkansa Akatemiassa. Oli osoitettu, että kirjallisuuden Nobel-palkintojen saajia oli vuodettu Frostensonin ja Arnault’n kautta julkisuuteen ennenaikaisesti ja Akatemian varoja väärin käytetty vuosien ajan.

Tässä Tua Forsströmin virkaanastujaisesitelmä. Yleensä Akatemiaan valittu pitää sen edesmenneestä edeltäjästään, tuolinsa edellisen haltijan tuotannosta. Tässä tapauksessa Forsström sai pitää esitelmän omasta tuotannostaan, koska olisihan se ollut kohtuutonta vaatia häntä puhumaan Akatemiasta eronneen Frostenssonin tuotannosta.

Vielä on lomaa jäljellä, joten tällä viikolla aloitan Francis Fukuyaman teoksen Identiteetti. Arvostuksen vaatimus ja kaunan politiikka, jonka saan kirjastosta lainaan tuoreena Antti Immosen suomennoksena. Siitä lisää myöhemmin.

Tästä tuli vähän pidempi postaus, mutta olkoon. Jos joku jaksoi lukea tänne asti, kiitos! Jatkossa palastelen arviot vähän lyhyemmiksi.

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s