Jane Austen: Järki ja tunteet

Jane Austen: Järki ja tunteet
Suom. Kersti Juva
Teos 2020

Lady Middletonin tyyni ja kohtelias välinpitämättömyys oli Elinorille tervetullut helpotus, kun toisten touhukas huolenpito kiusasi. [–] Olosuhteilla on joskus taipumus nostaa jokin ihmisen ominaisuus arvokkaammaksi kuin se onkaan, ja tungetteleva lohduttelu sai Elinorin toisinaan arvostamaan tapakulttuuria enemmän kuin huolenpitoa.

Jane Austenin vuonna 1811 julkaistu Sense and sensibility on nyt suomennettu uudestaan. Kersti Juva on kääntäjien aatelia ja käännös niin täydellinen, että välillä unohtaa sen olevan käännös. Vuonna 2013 julkaistiin Juvan suomennos Ylpeydestä ja ennakkoluulosta (kirjoitin siitä tämän blogin ensimmäisen postauksen vuonna 2014), joten kirjailija oli suomentajalle tuttu työmaa.

Kirjan kannessa lukee edelleen Järki ja tunteet, vaikka se ei vastaakaan alkuperäistä nimeä. Muistelen kuulleeni Juvan kertoneen, että oli helpotus kuulla kustantajan tyytyvän totuttuun nimeen, sillä uusi nimi olisi vaatinut huolellista harkintaa, niin vakiintunut Järki ja tunteet on.

Alun katkelmasta saa hyvän käsityksen Austenin ihmiskuvauksesta. Oman aikansa seurapiirit ja niihin haluavat saavat tuta kirjailijan tarkkanäköisyyden ja armottoman suorasukaisen luonnehdinnan. Opportunismi elää, kuten tänäänkin.

Kirjan juoni liene kaikille tuttu monista filmatisoinneista. Dashwoodin neidit Elinor ja Marianne ovat omissa silmissän i vuoden 1995 Ang Leen ohjaaman elokuvan Emma Thompson ja Kate Winslet, Edward Ferrars puolestaan Hugh Grant ja eversti Brandon Alan Rickman. Onneksi elokuvan katsomisesta on jo riittävästi aikaa, jotta pystyin kuitenkin nauttimaan lukemisesta ja kielen vivahteista.

Alkuvuonna olen pitkästä aikaa lukenut naisten kirjoittamia kaunokirjallisuuden klassikkoja. Alkukeväästä luin George Eliotin Daniel Derondan, josta saatiin suomennos viime vuonna. Alice Martinin suomennos on täyskymppi ja tuli tarpeeseen, sillä alkukielisenä Daniel Deronda olisi ainakin minulta jäänyt lukematta. ¨

Näiden kahden romaanin välillä on 65 vuotta. Daniel Deronda julkaistiin vuonna 1876. Luokkayhteiskunta näyttäytyy molemmissa kuitenkin melko samanlaisena suomalaiselle lukijalle. Hyvä avioliitto ei ollut pelkkä romanttinen projekti, vaan naisille (ja myös joillekin miehille) se oli ennen kaikkea tapa turvata oma taloudellinen tulevaisuus.

Jos vertaan näitä kahta klassikkoa lukukokemuksina, oli Daniel Deronda huomattavasti vaativampi, jo pelkästään laajemman sivumäärän takia. Lisäksi siinä on enemmän sellaisia kulttuurihistoriallisia viittauksia, joiden ymmärtämiseen tarvitsin selitysosiota. Jotta Derondasta sai jotain irti, oli pakko lukea selityksetkin, Järki ja tunteet taas luin ihan vain romaanina. Daniel Derondaa lukiessani tunsin sivistyväni jokaisen sivun aikana, niin paljon uutta asiaa siinä minulle oli.

Järki ja tunteet on täydellinen kesäklassikko, parempi kuin monet kesäksi julkaistut feel good -nykyromaanit: viihdyttävyyden lisäksi romaani kun on täydellinen ihmisluonteen röntgenkuva ja kaunokirjallisuutta sanan parhaassa merkityksessä myös kieleltään.

Teos-kustantamon Austen-suomennokset on tärkeä kulttuuriteko, niin myös WSOY:n Daniel Deronda. Austenin kirjojen tyylikäs ulkoasu on Elina Warstan. Kirjan formaatti on kaiken lisäksi käteen sopiva. Erityismaininnan graafikko saa siitä, että on nostanut suomentajan nimen etukanteen. Klassikkojen kohdalla suomentajan merkitys on valtavan suuri.

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s