Rachel Cusk: Kunnia

Rachel Cusk: Kunnia
Suom. Kaisa Kattelus
S&S 2020

Tarinaansa ei voi kertoa kaikille, sanoin.
Ehkä sen voi kertoa vain yhdelle ihmiselle.

Rachel Cuskin trilogia on nyt suomennettu kokonaan. Trilogian eri osissa (Ääriviivat, Siirtymä ja Kunnia) Faye-niminen kirjailija päätyy kuuntelemaan satunnaisten matka- tai kirjailijaseuralaisten tarinoita omasta elämästään. Faye sen sijaan on enimmäkseen vaiti. Lukija pääsee kuitenkin kurkistamaan Fayen elämään romaanin rivien väleissä.

Trilogian päätösosassa Faye matkustaa nimeltä mainitsemattomaan eurooppalaiseen kaupunkiin kirjallisuusfestivaalille. Päättelin paikallisten nimistä kyseessä olevan Italian jonkin kaupungin, mutta sillä ei ole merkitystä, koska kirjailija on päättänyt jättää maan nimeämättä.

Alun sitaatti on Fayen vastaus pojalleen, joka soittaa äidille, kun tämä on viimeistä iltaa matkalla. Poikaa ei myöskään nimetä. Poika valittaa yksinäisyyttään ja sitä, ettei kukaan tunnu välittävän hänestä eikä kukaan osoita kiinnostusta häntä kohtaan. Siihen Faye vastaa: ”Tarinaansa ei voi kertoa kaikille [–].”

Cusk yrittää ymmärtääkseni Fayen kautta sanoa, että ei ole merkitystä sillä, kuinka moni tarinamme kuulee, vaan sillä, että joku sen kuulee. Olettaen, että Cuskin trilogia kertoo myös kirjailijuudesta ja kaunokirjallisuudesta, voisi vetää sen johtopäätöksen, että kirjallisuuden arvo ei ole sen myyntiluvuissa – eli siinä kuinka moni kirjan lukee –, vaan siinä, että kirja tavoittaa jonkun, jolle se merkitsee jotain. Teenkö liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä? Kenties, mutta tähänkin minulla on lukijana oikeus.

Sophia, kirjailija, jonka Faye tapaa tässä romaanissa, puhuu paljon miesten ja naisten rooleista. Oman poikansa Sophia toivoo kasvavan omaehtoisesti mieheksi.

[O]nhan olemassa sellainenkin käsitys, että poika tarvitsee isää, jotenkin erityisellä tavalla oppiakseen olemaan mies. Mutta minä en tahdo, että poikani varta vasten opettelee olemaan mies. Tahdon, että hänestä tulee mies kokemuksen kautta. Tahdon, että hän tutkii, miten kannattaa käyttäytyä, miten kohdella naisia, miten ajatella omilla aivoillaan.

Cuskin kirjoissa törmää tarinoiden lomassa tai niiden keskellä tällaisiin tiivistyneisiin elämänkatsomuksiin. Romaanien kertojien äänen kautta kirjailija tuo lukijan eteen elämän moninaisuuden.

Aloittaessani trilogian en ollut vakuuttunut siitä, etteikö kukaan ennen Cuskia olisi käyttänyt tätä omasta äänestä luopumisen kerronnallista keinoa ennen. Olen edelleen sitä mieltä, ettei äänen antaminen romaanin eri henkilöille ole mitenkään tavatonta, mutta se, miten Cusk sen tekee, on harvinaista nykykirjallisuudessa. Faey ei kuuntele muita vain päästäkseen itse kertomaan oman tarinansa, vaan antaa parrasvalojen loistaa muiden tarinoille. Vain kun joku kysyy häneltä jotain, hän vastaa.

Olen tainnut mainita tämän ennenkin, mutta mielestäni Schildts & Söderströmillä on yksi tämän hetken kiinnostavimmista käännöskirjallisuuden kustannusohjelmista Suomessa. Jatkakaa samaan malliin, on lukijan nöyrä toive.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s