Claudie Gallay: Odottamaton kauneus

Claudie Gallay: Odottamaton kauneus
Suom. Titia Schuurman
WSOY 2019

Muistikirjaansa hän kirjoittaa: Lainaus M. A:lta. Meni aikansa ennen kuin tajusin sen, mutta nyt tiedän. Ei ole kyse siitä että naiset olisivat vähemmän vahvoja kuin miehet, mutta naiset antavat periksi. He luopuvat unelmistaan toteuttaakseen miesten unelmia.

Kaikki ranskasta käännetty kaunokirjallisuus kiinnostaa, ensisijaisesti sellaisten kirjailijoiden tuotanto, joihin olen mieltynyt jo aiemmin. Claudie Gallayn Tyrskyt Avaimen kustantamana oli ylittämätön. Olen lukenut sen kahdesti. Sen miljöö on Normandia. Avignonin teatterifestivaaleille sijoittuva Rakkaus on saari oli myös hyvä. Odotukset olivat siis korkealla, kun tartuin Odottamattomaan kauneuteen.

WSOY on julkaissut Odottamattoman kauneuden kanssa samaan aikaan uudelleen aiemmat suomennokset uusin kansin. Valitettavasti uudet kannet eivät millään tavalla tavoita Gallayn kirjojen tunnelmaa. Minulle kansi on sisällön jälkeen seuraavaksi tärkein kirjan hankintakriteeri. Jos kirja on hyvä, luen sen, mutta jos kansikin on hyvä, ostan kirjan. Tätä kirjaa en aio ostaa. Kansi on geneerinen eikä millään tavalla houkuta lukemaan. Mutta onhan se hyvä, että Gallayn aiemmat teokset ovat taas saatavilla. Onneksi ostin aikanaan nuo kauniskantiset Avaimen niteet hyllyyni.

Sitten tämän kirjan sisällön pariin.

Romaanin päähenkilö Jeanne on nelikymppinen ja elää parisuhteessa Rémyn kanssa, joka tuo hänelle joka tiistai erimakuisen macaron-leivoksen. Se siitä vaihtelusta. Pariskunta asuu Lyonin lähellä pikkukaupungissa, ja heillä on kaksi aikuista kaksostyttöä. Jeanne on töissä paikallisessa postikonttorissa ja ihailee performanssitaiteilija Marina Abramovićia. Jeanne kirjoittaa muistikirjaansa Abramovićin sitaatteja ja omia muistiinpanoja siitä, mitä ajatuksia Abramovićin taide hänessä herättää. Jeanne myös kirjoittaa Abramovićille kirjeitä, joihin ei tule vastausta. Abramović edustaa Jeannelle rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta sekä tinkimättömyyttä taiteen ja rakkauden edessä.

Jeannen arkiseen elämään tulee särö, kun hänen nuoruudenrakkautensa, arkkitehti Martin ilmestyy kaupunkiin työasioissa. Myös Rémy tuntee Martinin ja kaikki kolme tapaavat, kun Martin vierailee Jeannen ja Rémyn luona. Martinin ja Jeannen välillä on vetovoimaa, joka vie heitä lähemmäksi toisiaan, vaikka Jeanne ensin vastustaakin lähentymistä.

Jeannen lähin ystävä on puolestaan Suzanne, jolla on hankala ero meneillään. Toisin kuin Jeanne, Rémy haluaa vietttää kaiken aikansa Jeannen kanssa. Yhdessä he säästävät Kreikan-matkaa varten. Jeanne puolestaan kaipaa omaakin aikaa ja omaa tekemistä. Silti hänen ainut irtiottonsa Abramovićin uran seuraaminen.

Kesän aikana Jeanne ja Martin näkevät silloin tällöin ja lopulta heidän suhteensa syvenee. Martinin työn kutsuttua hänet Japaniin Jeannen on aika miettiä, lähteäkö mukaan vai ei. En paljasta loppuratkaisua. Mutta sen sanon, että lopulta Abramovićilta tulee vastaus Jeannen kirjeeseen.

Romaanissa on hyvää se, että Gallay on tuonut siihen Abramovićin kautta taiteen tekemisen problematiikan. Taiteilijan on pakko tehdä sitä mitä tekee. Rakkaus taas on riskin ottamista ja rakastaminen tuskallista.

Jeanne kirjoitti muistikirjaansa: Lainaus Abramovićilta (muistinvaraisesti): Niin moni haluaa taiteilijaksi. Kaikki me sitä haluamme… Mutta ei riitä että haluaa. Sen täytyy olla pakko. Täytyy tulla hulluksi jos ei tee taidetta.

Jeannen ja Rémyn suhde sekä toisaalta Jeannen ja Martinin rakkaustarina saavat taustoitusta Marina Abramovićin ja hänen kumppaninsa ja rakastettunsa Ulayn (Frank Uwe Laysiepen) taideprojektien kautta. Ulayn kuolemasta satuin juuri tänään lukemaan uutisen.

Odottamattomasta kauneudesta jäi sen ansioista huolimatta vähän valju olo. Romaani parani toki loppua kohti, mutta en jää odottamaan kirjailijan seuraavia teoksia malttamattomana. Tässä romaanissa ei ollut sitä taikaa, mitä aiemmissa.

***

Tällä hetkellä blogikirjoittaminen on työlästä. En oikein jaksa edes lukea, koska jäin koukkuun Netflixin sarjoihin. Ankeriaan testamentti meinasi jäädä kesken Netflixin takia (kääk!), mutta sain sen viikonloppuna loppuun, joten siitä kirjoitan seuraavaksi. Eiköhän se lukuintokin palaa, koska panin Netflixin nyt tauolle.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s