Kuunneltua: Itkonen ja Westö: 7+7 ja Rönkä: Jalat ilmassa

Menomatka: 
Antti Rönkä: Jalat ilmassa
Lukija: Ville-Veikko Niemelä
Gummerus 2019
BookBeat

Paluumatka:
Juha Itkonen & Kjell Westö: 7 x 7. Levottoman ajan kirjeitä
Lukijat: Juha Itkonen ja Kjell Westö
Otava 2019
BookBeat

***

Antti Röngän esikoiskirja Jalat ilmassa kertoo kiusaamisesta ja nuoren miehen kasvusta kiusaamisen varjossa. On hirvittävää, ettei koulu, jossa pitäisi saada olla rauhassa, on usein se paikka, jossa kiusaaminen alkaa. On aiheellista puhua myös väkivallasta, jota kiusaaminen aina on: henkistä tai fyysistä väkivaltaa. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää. Vain henkisiä haavoja, fyysisiä murtumia ja vihaa, kaunaa ja epävarmuutta.

On hyvä, että osa koulukiusatuista löytää tukea ja apua. Näin myös Jalat ilmassa -romaanin päähenkilö Aaro, jolla on ymmärtääkseni esikuvana kirjailija itse. Mutta miksi kiusaamista ei saada kitketyksi pois sieltä, missä pitäisi oppia elämään toisten kanssa: koulusta?

Kuunneltuna Jalat ilmassa oli ehkä vaikuttavampi kuin luettuna, mutta ongelma oli eri aikatasojen hahmottamisessa. Edelleen tarvitsen fyysistä kirjaa ja silmiäni pysyäkseni kärryillä, kun romaanissa on useampi kuin yksi aikataso.

***

Aloitin 7+7 Levottoman ajan kirjeitä -kirjan kuuntelun autossa. Jatkoin kuuntelua kotona ja kävelyllä, junassa ja kuntosalilla.

Lähtökohta: Kaksi menestynyttä mieskirjailijaa ryhtyy kirjeenvaihtoon kustantajansa ehdotuksesta. Seuraa vähitellen syvenevää ajatustenvaihtoa, joka saa lukijankin pohtimaan omia kantojaan keskusteltuihin asioihin.

Äänikirjana teos toimi erittäin hyvin, koska kirjailijat itse lukevat omat ajatuksensa. Jouduin kuitenkin nopeuttamaan kuuntelua, kun tajusin, miten verkkaisesti Kjell Westö omaa osuuttaan luki. 1.1x-nopeudella Westön kuuntelu ei kärsinyt, pikemminkin parani, mutta Juha Itkosen nopeampi puhe alkoi jo kuulostaa epänormaalilta.

Itkonen ja Westö vaihtavat ajatuksia niin kirjoittamisesta, nostalgiasta, kirjallisuuskritiikistä, romaanin kirjoittamisesta, me too -liikkeestä, Ruotsin Akatemiasta, ilmastonmuutoksesta, vanhemmuudesta kuin kirjailijan egostakin. Koomista on kun Itkonen analysoi mieskuvan rajoituksia kirjan kansikuvausten perusteella. Kaksi heteromiestä ei voi katsoa toisiaan silmiin tuntematta epämukavuutta. Tämä tuskin on miesongelma, aika moni sukupuolesta riippumatta välttelee intensiivistä katsetta.

Kirjasta olisi eittämättä tullut erilainen, jos kirjoittajina olisi ollut kaksi toimeentulostaan kamppailevaa, vähemmän luettua kirjailijaa. Sekä Itkonen että Westö tunnistavat kuitenkin oman asemansa ja tietävät puhuvansa siitä käsin. Kaikki ei ole ollut helppoa heillekääån, vaikka menestystä onkin tullut.

Westö kirjoittaa, että suomenkieliset ja riikinruotsalaiset ovat hänelle pakopaikka sisäänpäinlämpiävistä suomenruotsalaisista kulttuuripiireistä; häntä vierastetaan niin oikeistolaisissa kuin vasemmistolaisissakin piireissä. Itkonen kertoo uusimman romaaninsa Palatkaa perhoset aiheuttaman vastaanoton herättämästä epäuskosta omiin kykyihin, vihasta, ja siitä, miten sen kanssa on tullut toimeen.

Kirjailijoiden elämäntilanteita sivutaan, ja ne ovat hyvin erilaiset. Toinen elää kiireistä suurperheen elämää ja pitää yllä kirjoittamistaan kolumnien ja omakerrallisen proosan parissa. Kirjeenvaihdon aikana Itkonen julkaisee omakohtaisen romaanin Ihmettä kaikki, josta ei kerro edes Westölle, saati kustantajalleen ennen kuin se on valmis. Westö taas kiertää maailmaa romaaniensa käännnöksiä markkinoimassa. Hän on juuri mennyt naimisiin toistamiseen ja elää vaihetta, jossa lapset ovat kasvaneet aikuisiksi ja vanhuus häämöttää. Westö arvelee ehtivänsä kirjoittaa vielä kolme suunnittelemaansa romaania, ennen kuin on varauduttava siihen, ettei enää pysty. Kirjeenvaihdon edetessä suunnitelmat seuraavasta romaanista selkiytyvät, Westö pääsee jopa alkuun omansa kanssa. Itkonenkin huomaa haluavansa kirjoittaa seuraavaksi taas kuvitellusta maailmata, ei omastaan.

Westö on kuusikymppinen, Itkonen nelikymppinen mies. Eri sukupolvia ja kirjoittajatyyppejä. Siksi kirjeenvaihto on kiinnostava, vaikka alussa mietinkin, onko nyt valittu kaksi liian samankaltaista kirjailijaa ja tuleeko kirjeenvaihdosta riittävän dynaaminen ja kiinnostava.

Yhtä kaikki on antoisaa, kun Itkonen ja Westö paneutuvat vastauksiinsa toisilleen ja avaavat uusia ajatusketjuja omissa kirjeissään. Moni kirje alkaa toteamuksella, että olisi niin monta asiaa, joihin toisen kirjeessä voisi tarttua ja lähteä jatkamaan keskustelua. Sama tunne tulee kuulijalle: omat ajatukset saavat ravintoa, ja jotkin ajatukset jäävät itämään. Puolessa välissä kirjeenvaihtoa vaihdetaan rytmiä, mikä tekee hyvää kokonaisuudelle.

Suosittelen tätä teosta äänikirjana, jos on aikaa kuunnella. Painettuun kirjaan olisin tehnyt muistiinpanoja, koska monta ajatuksenpoikasta syntyi. Nyt ne jäivät jonnekin, kun en paneutunut kirjoittamaan niitä muistiin.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kuunneltua: Itkonen ja Westö: 7+7 ja Rönkä: Jalat ilmassa

  1. Paluuviite: Antti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinen | Yökyöpeli hapankorppu lukee

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s