Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet

Elly Griffiths: Kadonneet ja kuolleet
Suom. Anna Kangasmaa
Tammi 2019

Ruth laskeutuu kaivantoon ja näkee pieniä luita – niin hentoja ja valkoisia – tummassa maassa. Hän kaivaa luurangon hitaasti esiin tietoisena siitä, että kaikki (kameroista puhumattakaan) tuijottavat häntä kiinteästi.
”Tämä on lapsen luuranko”, hän sanoo.

Mitä yhteistä on arkeologi Ruth Gallowaylla ja Teemu Pukilla? No, he toimivat tietysti molemmat Norwichissa, Norfolkin kreivikunnassa, itäisessä Englannissa. Ruth Galloway on fiktiivinen arkeologi, joka selvittää luurankojen mysteerejä roomalaisista raunioista ja Teemu Pukki pelaa Norwichin kaudeksi 2019-2020 Valioliigaan nousseessa jalkapallojoukkueessa.

Hah, tajusin tämän vasta eilen illalla, kun luin yllä olevan kohdan, jossa Cathbad, Ruthin druidiystävä valitsee salaisen rakastettunsa Judyn miehelle Darrenille Norwich Cityn vaakunalla koristellun mukin dramaattisessa tilanteessa. Kadonneet ja kuolleet on jo kuudes suomennettu Ruth Galloway -mysteeri, ja vasta nyt yhdistin dekkarien kaupungin Teemu Pukin jalkapallojoukkueeseen.

Googlailin heti Norwichin turisti-infoa ja jalkapallojoukkuetta. Matkakuume nousi. Norwich oli vuonna 1066 Englannin toiseksi suurin kaupunki, ja siellä on edelleen roomalaisia raunioita, linnoja ja hieno katedraali.

Kadonneet ja kuolleet on tuttuakin tutumpaa Elly Griffithsiä. Joka kirjan alussa kerrataan kursorisesti se, miten Ruth ja Nelson tapasivat, kuka on Cathbad, ja miksi hän ei asu enää Norwichissa. Myös kuvitteellisen North Norfolkin yliopiston arkeologian laitoksen johtaja, narsistinen Phil, tämän vaimo Shona ja toisaalta poliisilaitoksen henkilökunta tulevat tutuiksi aina uudelleen. Kuuluu kai sarjagenreen, että menneisiin tapahtumiin viitataan uudelleen aina kirjan alussa, jotta lukija pääsee nopeammin kärryille.

Kadonneissa ja kuolleissa Nelsonin työkaveri Judylla on isompi rooli kuin muissa sarjan osissa. Norwichissa kuolee lapsi, ja sen jälkeen lapsia myös katoaa. Nelson saa tehdä kaikkensa löytääkseen kadonneet lapset. Jälleen rikoksiin liittyvät myös maasta kaivetut luut. Dramatiikkaa riittää.

Minulla on jokin kumma kiinnostus dekkareihin, joissa seurataan samaa päähenkilöä ja tämän elämää. Olen kuitenkin aika nirso. Jo Nesbøn dekkarit ahdistivat: ne jäivät ensimmäisen kirjan jälkeen lukematta, koska en pysty lukemaan liian suoraan kuvattua raakaa väkivaltaa. Vuosikausien ajan luin kesälomalla Mari Jungstedtin Anders Knutas -dekkareita. Sitä ennen Liza Marklundin Annika Bengtzon sai kiinnostukseni heräämään ruotsalaisen mediamaailman kuvauksella. Nyt olen koukussa Elly Griffithsin Ruth Gallowayhin, koska niissäkin kerrotaan etäännytesti raaoista murhista ja koska toisaalta mukana on aina myös kulttuurihistoriaa ja myyttejä. Ruotsalaiset ja brittidekkarit tuntuvat sopivan omaan pirtaani.

Hetken aikaa Kadonneiden ja kuolleiden alussa tosin mietin, toistaako romaani itseään. Tuli déjà vu: olenko sittenkin jo lukenut tämän kirjan. Sitten uudet tapahtumat alkoivat vyöryä ja tarina vei mukaansa.

Suosittelen lomalukemiseksi ja Norwichista kiinnostuneille.