Alex Schulman: Unohda minut

Alex Schulman: Unohda minut
Suom. Raija Rintamäki
Nemo, 2017

Muutos oli suuri. Olimme alkaneet pelätä äitiä. On vaikea sanoa tarkkaa ajankohtaa, sillä se tapahtui niin monen vuoden kuluessa. Muistan varhaislapsuuteni valoisana. Sitten seurasi pari vuotta, jolloin en oikein ymmärtänyt mitä tapahtui. Ja sitten tuli pimeys. Joten kun sanon hoitokodin terapeutille, että äiti on juonut kymmenen vuotta, se on kaukana totuudesta. Äiti on juonut kolmekymmentä vuotta. Ehkä jopa pitempään.

Miltä lapsesta tuntuu, kun äiti katoaa viinamaahan? Unohda minut on rehellinen ja raadollinen omaelämäkerrallinen muistelma alkoholistin perheestä pienen lapsen ja aikuistuneen pojan näkökulmasta. Alex Schulman kirjoittaa tarkkanäköisesti  lapsuudenkotinsa räjähdysherkästä ilmapiiristä, ja siitä miten hän käsittelee äitinsä alkoholismia aikuisena.

Kirjan alussa Alex Schulman toteaa kirjoittaneensa vain omat muistonsa ja myöntää, että kahdella veljellä voi olla eri mielikuva äidistä. Näinhän se on: perheen muistot eivät ole yhteisiä, jokainen muistaa asiat omalla tavallaan.

Aikuisina perheen pojat yrittävät huolehtia äidistään, joka on jäänyt leskeksi ja jonka alkoholismi uhkaa tuhota myös lasten omat perheet. Vielä aikuisenakin Alexin on vaikea käsitellä äitinsä juomista. Hän yrittää ottaa ongelman puheeksi äitinsä kanssa, mutta siitä ei tule mitään. Äidin viimein hakeutuessa hoitoon, Alex valehtelee hoitajillekin äidin juomishistoriasta.

Schulmanin kirjassa keskitytään Alexin ja äidin, Lisette Schulmanin (os. Stolpe) suhteeseen. Odotan kovasti jo Schulmanin seuraavan kirjan Bränn alla mina brev (ilm. 2018) (Polta nämä kirjeet, ilm. 2020) suomennosta. Siinä käydään tutkimaan Alexin äidinpuoleisten isovanhempien Sven ja Karin Stolpen tarinaa. Alex Schulmanin kulttuurisuvun henkinen ja sivistykselinen perintö antaa hänelle eväät käsitellä perheensä historiaa kirjallisesti.

Unohda minut toi mieleeni Leo Tolstoin Anna Kareninan määritelmän perheistä ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan.” (suom. Lea Pyykkö) Tolstoi alleviivaa dramaturgiaa: ei kukaan jaksa lukea romaania onnellisesta perheestä, koska siitä ei ole mitään kiinnostavaa kerrottavaa. Draama syntyy konfliktista. Onnellisissa perheissä ei ole dramaturgisesti mitään kiinnostavaa. Romaani vaatii käännekohdan ja jännitteen. Onnellisuus ei synnytä jännitteitä.

Totta on myös se, että konfliktitonta perhettä tuskin on olemassa. Syntyperä tai rikkaudet eivät suojaa ongelmilta, joskin aineellinen tai henkinen pääoma voi helpottaa niiden niiden käsittelyä. Joka tapauksessa ongelmien lakaisu maton alle vaikuttaa usein vielä lastenlapsiin asti: se mitä ei ole käsitelty, ei katoa, vaan siirtyy seuraavien sukupolvien riesaksi. Alex Schulman ryhtyy kirjoittamaan oman perheensä ongelmasta, koska se alkaa vaikuttaa hänen omaan elämäänsä.

Luen parhaillaan toista perheestä kertovaa romaania, Maggie O’Farrellin Varoitus tukalasta helteestä. Romaanissa eletään kesää 1976, ja Lontoo kärvistelee helleaallon alla. Irlantilaistaustaisen perheen status quo järkkyy, kun perheen isä lähtee hakemaan aamulla sanomalehteä ja jää sille tielleen. Jo omillaan elävät lapset ja perheen äiti joutuvat kohtaamaan uudessa tilanteessa perheen vaietut ja käsittelemättömät konfliktit.

En tiedä vielä, miten romaani päättyy, mutta siinä perhedraama näyttäytyy useammasta eri näkökulmasta. Kirjan alku on ainakin vakuuttanut minut, ja on kiinnostavaa nähdä, miten tarina etenee. Henkilökuvaus vaikuttaa monitasoiselta ja henkilöhahmot moniulotteisilta.

***

Hyvää joulua ja vuodenvaihdetta! Jos vietät sitä lapsuudenperheesi kanssa, on melko todennäköistä, että taannut lapseksi ajoittain vanhempiesi seurassa. Ole siis itsellesi armollinen. Jos vietät joulua puolisosi ja/tai lastesi kanssa, yritä muistaa, että perhe on lahja. Jos sinulla ei ole perhettä, jonka kanssa riidellä tai viettää aikaa, ole myös sinä itsellesi armollinen: nauti omasta rauhastasi ja ole jollekulle toiselle se perhe, jota tämä kaipaa. Vietä hyvä loppuvuosi!

 

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Alex Schulman: Unohda minut

  1. Mai Laakso sanoo:

    Koskettava kirja. Kirja kosketti syvältä sydämestä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s