Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat

Adam Kay: Kohta voi vähän kirpaista. Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat
Suom. Ari Jaatinen
Art House, 2019

Lauantai, 5. kesäkuuta 2010
Elämäni alkaa tuntua Aikahypyn jaksolta. Herään yhtäkkiä, enkä tiedä missä olen tai mitä minun täytyy tehdä. Tänään havahduin kovaan koputukseen – istuin autossani liikennevaloissa nukkuen, ja eliittikoulun kasvatti koputti sateenvarjonsa kahvalla ikkunaani kysyen olinko ok.
Se oli yövuoron toinen suunnittelematon torkahdus.

Adam Kay kirjoittaa nykyään komediaa, mutta vuonna 2018 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa. Kohta voi vähän kirpaista kertoo hänen vuosistaan NHS:n (National Health Service), eli Ison-Britannian julkisen terveydenhuollon lääkärinä. Kirjasta tuli bestseller, ja Kay sai kiertää ympäri saarivaltiota puhumassa julkisen terveydenhuollon puolesta.

Briteissä käydään samaa taistelua julkisen terveydenhuollon resursseista kuin Suomessakin; Isossa-Britanniassa yksityistäminen alkoi aikaisemmin, ja on tietysti ollut suurisuuntaisempaa kuin Suomessa, kun kansalaisiakin on enemmän.

Välillä en tiennyt itkeäkö vai nauraa. Niin absurdeja tapauksia lääkärin vastaanotolle päätyy, ja omituisia esineitä ihmisen sisälle. Päällimmäisenä oli kuitenkin ahaa-elämys: miten kukaan voi jaksaa tehdä työtään vuorokaudet pääksytysten, ilman mahdollisuutta levätä päivystyksen aikana. Miten kenenkään parisuhde, saati perhe-elämä kestää sen, että lääkäri joutuu peruuttamaan lähes säännönmukaisesti kaikki sovitut tapaamiset, olivat ne miten tärkeitä tahansa.

Kirjasta käy ilmi, että monet lääkärit eivät jaksakaan. Joukkopako julkisen terveydenhuollon viroista on alkanut. Sama ilmiö Suomessakin terveyskeskusten lääkärinviroissa. Kun työolosuhteita ei saada siedettäviksi, ja palkkaa vastaamaan vastuuta sekä työnohjausta nuorille lääkäreille, on seuraus tämä.

Kirjan lopussa on avoin kirje silloiselle NHS:stä vastanneelle ministerille, Jeremy Huntille.

Kay kirjoittaa asioista suoraan, turhia kursailematta. Komedian käsikirjoittajan kynä on jo terävä ja punchlinet hallussa. En ihmettele uranvaihtoa.

En suosittele herkkäluonteisille, sillä ihmisen eritteitä kirjassa riittää, mutta muuten kaikille kyllä.

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s