Helsingin kirjamessut 2019

Poikkesin Helsingin kirjamessuilla lauantaina iltapäivästä. Märta Tikkasen Pakko yrittää kir- ja Karin Erlandssonin Alla orden i mig ovat täsmäostoksia kirjoittamiseen. Tikkaselta saisi tänään omistuskirjoituksen, mutta en raaski lähteä kotoa messukeskuksen hälinään.

Anna-Kaari Hakkaraisen Dioraaman sain kustantajalta näytekappaleena. Säästän kirjaa hetkeen, jolloin saan uppoutua siihen rauhassa. Tiedän, että se pitää lukea nautiskellen ja kuulostellen, eikä siihen nyt ole mahdollisuutta. Dioraamaankin olisin halunnut omistuskirjoituksen, mutta jääköön toiseen kertaan. Sitä paitsi haluan lukea kirjan ennen kuin keskustelen siitä missään.

Kiitän Ronja Salmen uudistamaa messukattausta. Messujen uudet bulevardit ja avenuet eli messujen pohjapiirros tekee elämän helpommaksi ainakin minulle, joka eksyn aina. Diagonaalit valtatiet keskellä auttoivat hahmottamaan paremmin, missä milloinkin olin.

Oli hienoa, että tänä vuonna vihdoin pääsin messuille. Viime vuosi jäi välistä, en muista enää miksi, mutta luultavasti töiden takia.

Parasta messuissa on löytää jotain sellaista, mihin ei normikirjakaupassa törmää. Tällä kertaa löysin Eeva-Liisa Mannerin runokokoelman Tämä matka Hagelstamin antikvariaatista. Samalla sain tutkia Mannerin kirjettä Kyllikille vuodelta 1964. Kirje oli toisen niteen välissä, ja päätynyt Hagelstamille Mannerin pojan kokoelmasta.

Mitä enemmän lukee, sitä enemmän löytää yhteyksiä kirjojen väliltä. Ohuelle paperilla koneella kirjoitetussa kirjeessä Manner valittelee Espanjan talon ongelmia: kyse on samasta talosta, johon viitataan Anna Kortelaisen Sara Hildén -elämäkerrassa. Sara Hildén oli ostanut Espanjasta talon, jota vuokrasi muun muassa Mannerille, joka siellä ollessaan hoiti taloon liittyviä käytännön asioita.

Vasemmanpuolinen nide myydään alkuperäisen kirjeen kanssa, ja sen hinta oli minulle liian korkea. Ostin sen sijaan huonompikuntoisen oikeanpuoleisen niteen.

Lähtiessäni messuille vanha ystävä kehotti olemaan ostamatta paljon kirjoja. Lupasin, mutta en pitänyt lupaustani. En ostanut paljon, mutta hyviä kirjoja. Meiju Niskalan 100 kirjettä kuolleelle äidille olen ostanut jo ennen messuja, mutta muut alla olevan pinon kirjat ostin eilen. Päällimmäisenä on Estrids bokklubbs Skaparskola eli lahja kummitytön 7-vuotiaalle ruotsia puhuvalle lapselle, jonka toivon innostuvan itsekin kirjoittamaan.

Tänä vuonna haastatteluista itseäni kiinnostivat metatason keskustelut kirjoittamisesta.  Ja Italian ja Ranskan poliittisesta tilanteesta kertoneet Anton Monti ja Annastina Heikkilä valottivat näiden minulle rakkaiden maiden nykytilannetta.

Apropå, Ranska teemamaana näkyi harmillisen vähän. Myös ranskankielisiä kirjoja sai etsimällä etsiä. Sattumalta löysin yhden hyllyn, mutta sielläkään ei ollut Ei enää Eddy -romaania alkukielellä. Ruoka ja viini -messuille en muistanut mennä ollenkaan. Vähän tynkämessut minulle tänä vuonna, mutta pääsin sentään paikalle, toisin kuin vuosi sitten. Ensi vuonna sitten uusi yritys.

Lopuksi vielä kirjavinkki: Alice Martin on saanut lähes kaksi vuotta kestäneen suomennostyönsä päätökseen, ja saamme vihdoin lukea suomeksi George Eliotin Daniel Derondan. Tämä kannattaa hankkia omaan kirjahyllyyn: kirja on kuulemma hyvä, ja samalla voi tukea klassikoiden käännöstyötä! Kustantajan sivuilla kirjasta sanottua: ”Psykologisen romaanin uranuurtajanaisen George Eliotin suurromaani itsensä etsimisestä.”
Hyvä WSOY ja hyvä Alice!

Edit: väärä linkki korjattu klo 13.02

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s