Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei

Nina Lykke: Ei, ei ja vielä kerran ei
Suom. Sanna Manninen
Gummerus 2019

Ingrid oli äidinkielen opettaja, mutta viime aikoina hän oli ikään kuin vain osoittanut oppiainettaan sivusta ponnettomasti. Tämä teidän täytyy oppia, tämä on tärkeää. Mutta miksi se oli tärkeää, ja mikä oli saanut hänet lapsena makaamaan tuntikausia sängyssä lukemassa uskoteltuaan isoäidille että oli sairas – Ingrid etsi vastausta sieltä, mistä oli aikoinaan sen saanut eli kirjoista, mutta ei enää löytänyt sitä. Heräsi kysymys: Oliko sitä koskaan ollutkaan? Katsoiko hän viimein totuutta silmästä silmään: Oliko kirjallisuus ihan yhtä suurta huijausta kuin kaikki muukin, vai oliko vika hänessä?

Nina Lykken Ei, ei ja vielä kerran ei (suom. Sanna Manninen) veti mukaansa heti ensi sivuista alkaen. Romaani ei sinänsä ole mitenkään ennenkirjoittamaton, vaan taas kerran on kyse kolmiodraamasta, ihmisen elämän käännekohdista sekä rakkauden ja merkityksellisyyden kaipuusta.

Mutta tapa, jossa Lykke lataa lukijan eteen nämä kolme ihmistä, Janin, Ingridin ja Hannen on vastaansanomaton. Lykkellä on taito pureutua henkilöhahmojensa pään sisälle ja näyttää meille itsemme tässä maailmassa, joka yhdenmukaistaa ihmisen ja hänen pyrkimyksensä: ylös, pidemmälle, eteenpäin.

Ei, ei ja vielä kerran ei on yhden kirjallisen avioliiton ruumiinavaus. Toki paljon muutakin, mutta ehkä eniten kuitenkin tätä.

Kun tulee tiettyyn ikään, on jo sanonut kaiken ennenkin. Kertoipa minkä tarinan tahansa, sen on kertonut ennenkin.

Keski-ikä on siitä ikävä ikä, että silloin huomaa toistavansa elämäänsä ja kertomustaan itsestään. Ylipäänsä uutuuden viehätys katoaa, ja tulee tunne, ettei mikään tunnu uudelta ja ihmeelliseltä. Melkein kaiken on jo kertaalleen tai useampaan kertaan kokenut. On joko keksittävä uusi tarina tai jatkettava saman tarinan toistamista.

Kävin eilen katsomassa Kansallisteatterin tulkinnan Anton Tŝehovin näytelmästä Lokki, joka oli saanut käsiohjelmassa lisämääreen ’julma komedia’. Ei, ei ja vielä kerran ei on myös julma komedia: kun nauraa Janille, Ingridille tai Hannelle, nauraa samalla itselleen. Tragediaa tästä romaanista ei saa, sillä Lykke ei aja henkilöitään epätoivoisiin tekoihin, joskin pakottaa heidät heräämään arkiunestaan ja katsomaan itseään silmiin.

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s