Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää

Anna Kortelainen: Hyvä Sara! Sara Hildénin kolme elämää
Gummerus 2018

”Kun taide tulee tarpeettomaksi, on loppu alkanut.”
– Auguste Renoir –
Sara Hildénin hautakiven teksti

Sara Hildénin säätiön toimeksiannosta syntynyt suomalaisen taidemesenaatin elämäkerta on hienoa työtä. Tietokirja parhaimmillaan. Anna Kortelaiselta en muuta odottaisikaan. Viimeistelty, asiantuntevasti taustoitettu, lähdeviitoitettu ja kiinnostavasti koostettu ja kirjoitettu elämäkerta on laatutyötä. Yhtään vähempää Sara Hildén ei olisi ansainnut.

Olen vieraillut Sara Hildénin taidemuseossa kerran ja nähnyt Pia Andellin elokuvan Mesenaatti. Muuten tietämykseni Sara Hildénistä rajoittui siihen, mitä olen lehtien näyttelyarvosteluista lukenut.

On oikeastaan käsittämättömän innostavaa lukea naisesta, joka ei pelkästään tehnyt luokkaretkeä ja hankkinut varallisuutta, vaan joka käytti varallisuutensa taiteen hankkimiseen ja sen yleisölle saattamiseen.

Hyvä Sara! on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen on laajin. Lapsuus, nuoruus ja varhainen itsenäistyminen kerrotaan tarkasti osassa Tuntematon Sara. Vuodet, jolloin Sara vakiinnutti asemansa kauppiaana ja avioliitto Erik Enrothin kanssa muodostavat toisen osan, Tunnettu Sara. Kolmas osa, Onnellinen Sara, vie lukijan Saran mukaan Venetsiaan ja Pariisiin, nykytaiteen hankintamatkoille. Kortelaisen teos syventää kuvaa Hildénistä sekä ihmisenä, liikenaisena ja taiteen keräilijänä. Yllätys ainakin minulle oli, miten pyyteettömästi Sara Hildén elämänsä aikana auttoi ystäviään ja apua tarvitsevia.

Hyvä Sara! -teoksen jokainen luku alkaa jollakin Sara Hildénin säätiön museon kokoelmaan kuuluvalla taideteoksen kuvalla ja fiktiivisellä dialogilla Sara Hildénin ja konservaattorin välillä. Tämä narratiivinen keino tuoda taideteokset, Saran ”lapset”, kertojiksi, on onnistunut. Ilman niitä elämäkerta olisi jäänyt vajaaksi, sillä taide oli Saran elämän syvä sisältö, näin olen ymmärtänyt. Luvut avaavien teosten tekijänoikeustiedot ja syntyvuodet kerrotaan, mutta lukijalle olisi ollut myös kiinnostavaa tietää teoksen hankintavuosi; Saran taidemausta olisi syntynyt kronologinen käsitys sen myötä. Mutta epäilemättä kirjoittajalla on ollut omat perustelunsa teosten valinnassa. Mainittavaa on myös se, että Sara Hildénin kotikirjasto on lueteltu, mikä antaa kiinnostavan katsauksen elämäkerran kohteen lukeneisuuteen.

Oli ilo lukea hyvin kirjoitettu ja kuvitettu, kirjallisesti antoisa elämäkertateos. Kiitos Sara Hildénin säätiö, Gummerus ja ennen kaikkea Anna Kortelainen ansiokkaasta työstä!

 

Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s