Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken

Sally Rooney: Keskusteluja ystävien kesken
Suom. Kaijamari Sivill
Otava 2019

Puhuimme usein politiikkaa ja meillä kaikilla oli sama katsantokanta, mutta ilmaisimme itseämme eri tavoin. Bobbi esimerkiksi oli kumouksellinen, kun taas Melissa oli karun pessimistisesti taipuvainen noudattamaan lakia. Nick ja minä asetuimme jonnekin välimaastoon, meille sopi paremmin kriittisyys kuin kannattaminen.

Valitsin postauksen alkuun katkelman, joka viittaa Sally Rooneyn kirjan nimeen Keskusteluja ystävien kanssa. Katkelman minä on Frances, nelikon lavarunoja kirjoittava nuori nainen. Bobbi on hänen entinen tyttöystävänsä ja Melissa ja Nick vakiintunut pariskunta, johon Frances ja Bobbi tutustuvat.

Sally Rooneyn kirjaa on kehuttu monessa paikassa, ja takakannen mukaan Guardianissa sitä on luonnehdittu jopa nerokkaaksi, hauskaksi ja hätkähdyttäväksi. En oikein tiedä miksi mikään näistä adjektiiveista ei osu omaan lukukokemukseeni.

Keskusteluja ystävien kanssa on laatukirjallisuutta ja sellaisena oikein luettava. Mutta miksi niin monet näkevät Rooneyn kirjan niin merkittävänä? En itse pääse tähän kiinni. Kuuntelin taannoin arvostamani Sivumennen-podcastin Jonnan ja Johannan pureutuvan analyysin kirjasta, ja se vaikutti tietysti ihan pätevältä ja kävin ostamassa kirjan ennen kesälomia. Kirja jäi kuitenkin heti kesken, ja tartuin siihen vasta kun yksi lukija-ystäväni meni sen oikein varta vasten itselleen ostamaan.

Voin suositella kirjaa kaikille, joita kiinnostaa lukea neljän irlantilaisen ystävyksen (tosin mietin, olivatko kaikki sittenkään ihan ystäviä?) keskusteluista ja ihmissuhteista.

Ehkä kuvaavaa omalle lukukokemukselleni on se, että tiesin hyvin, että romaani sijoittuu Irlantiin, luin koko ajan tapahtumista kuitenkin niin kuin ne olisivat tapahtuneet New Yorkissa. Kirja ei siis oikein löytänyt paikkaansa omassa mielikuvituksessani, sijoittunut riittävästi kuvitteelliseen maailmaansa.

Suosittelen silti kirjaa, koska eihän se huono ollut. En tainnut vain olla kohderyhmää.