Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa

Pierre Lemaitre: Näkemiin taivaassa
Suom. Sirkka Alanko
Minerva 2014

Jäljellä olivat muistojuhlat, kaatuneet ja kunnia. Isänmaa.

Vuosi sitten vapunpäivän brunssilla keskustelin Suomessa asuvan ranskalaisen toimittajan kanssa kirjoista. Toimittaja suositteli minulle lämpimästi Pierre Lemaitren historiallista romaania Näkemiin taivaassa. En ollut kuullutkaan moisesta. Nyt kevätlomalla vihdoin luin sen, ja voin suositella omasta puolestani sitä innokkaasti kaikille.

Historiallinen romaani ei ole ominta aluettani, mutta silti ihmettelen, että tämä monilla palkinnoilla Ranskassa huomioitu romaani olisi jäänyt minulta kokonaan väliin ilman että joku suositteli sitä. Ilmeisesti kirjan suomalaisella kustantajalla, Minervalla, ei ole ollut rahkeita ja resursseja markkinoida tätä arvoisenaan bestsellerinä. Harmi, sillä kustantamo on saanut katalogiinsa helmen, ja paljon köykäisemmät bestsellerit saavat ansaitsematonta huomiota kirjamarkkinoilla. (Kiinnostaisi kyllä kirjan oikeuksien hankintaprosessi: miten Minerva sai kirjan suomalaiset kustannusoikeudet? Eivätkö muut kustantajat saaneet kirjaa mahtumaan kustannusohjelmiinsa, vai eivätkö ne vain tajunneet kirjan mahdollisuuksia?)

Näkemiin taivaassa on saanut suomeksi jo itsenäisen jatko-osankin, Tulen varjot. Ensimmäisestä osasta on tehty elokuva, joka sai ensi-iltansa Suomessa vuonna 2018.

Näkemiin taivaassa on romaani sodan mielettömyydestä, ihmisen raadollisuudesta ja elämän sattumanvaraisuudesta, ahneudestakin, mutta myös uskollisuudesta ja velvollisuudentunnosta. Aikajänne kattaa ensimmäisen maailmansodan loppuvaiheet vuodesta 1918 aina vuoteen 1920 asti. Miljöö on pääosin sodasta toipuva Pariisi, alun sotatanteretta lukuunottamatta.

Romaanin kertoja rikkoo neljännen seinän ja puhuttelee – harvoin, mutta valikoiden – myös lukijaansa. Silti romaanin maailman jännite pysyy yllä, juoni on monipolvinen ja viettelee lukijan mukaan, vaikka sivuja on suomalaisessa laitoksessa 544.

Henkilöhahmot ovat traagisia ja kuitenkin myös koomisia. Ihmiskunta nyt välillä on kovin tragikoominen. Ja tyhmä.

Ne jotka kuvittelivat sodan loppuvan pian, olivat kaikki kuolleet jo aikoja sitten. Kuolleet sodassa.

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s