Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista

Elizabeth Strout: Kaikki on mahdollista
Suom. Kristiina Rikman
Tammi 2019

Kaikki tietävät toisensa mutta harva tuntee edes itseään.

Vietän pääsiäisen pyhiä kotipaikkakunnallani. Ei tämä nyt ihan Amgash ole, mutta melkein. Kävellessäni kauppaan päät ohiajavissa autoissa kääntyvät: jokainen liikkuja noteerataan, varsinkin jos on vieras. Pidän anonymiteetista ja kaupungeista, joissa saa kulkea rauhassa. Helsinki on siinä mielessä hyvä paikka. Bussinkuljettajaa ja naapureita tervehditään, tarpeen tullen vierasta autetaan, mutta muuten ollaan kuin ei oltaisikaan.

Samaistun vahvasti novellien enimmäkseen poissa olevaan päähenkilöön, Lucy Bartoniin. Muualla on hyvä elää, kotikaupungissa alkaa ahdistaa. Ajaessani auton moottoritien liittymään hengitys alkaa kulkea ja mielen valtaa ilo.

Lucy Barton oli Stroutin edellisen romaanin Nimeni on Lucy Barton nimihenkilö. Kirja sai kovasti kiitosta. Luen sen joskus vielä uudelleen, koska ensi lukemalla minut se jätti vähän kylmäksi. En jaksanut keskittyä, siitä se varmaan johtui. Tämä novellikokoelma sen sijaan on mielestäni parasta mitä tähän mennessä olen tänä vuonna lukenut.

Strout kirjoittaa tarkkanäköisesti, täsmällisesti, tuimasti. Mikään ei jää epäselväksi. Jokainen novelli on mestariteos. Miten pienin keinoin Strout maalaa eteemme kunkin novellin henkilöt ja sen mielenmaiseman, jossa nämä elävät. Ne menneet tunteet ja tapahtumat, jotka edelleen vaikuttavat jokaiseen. Eri henkilöhahmojen kautta saamme Amgashin asukkaista monivalotuksen: tapahtumat näyttävät erilaisilta eri näkökulmista.

Pikkukaupungista New Yorkiin ponnistanutta kirjailijaa, Lucya, odotetaan Amgashiin kirjakauppavierailulle, koska hän on kirjoittanut muistelmat. Uutinen saa paikkakunnalle jääneet palaamaan menneisiin tapahtumiin ja omien elämiensä käännekohtiin.

Lucyn lapsuudenperheen köyhyyttä on vaikea käsittää täältä hyvinvointi-Suomesta käsin. Köyhyys voi olla niin erilaista – ja suhteellista. Silti Suomessakin oli absoluuttista köyhyyttä vielä jokunen vuosikymmen sitten. Siitä todisteena tänään Helsingin Sanomissa julkaistu seurantajuttu kainuulaisperheestä, joka vielä 40 vuotta sitten oli rutiköyhä, mutta nyt ihan tavallinen perhe.

Jos ehdit lukea vain yhden kirjan tänä keväänä, lue Kaikki on mahdollista. Nimestään huolimatta kaikki ei ole mahdollista. Mennyttä ei voi muuksi muutta, sen kanssa on vain elettävä.

 

 

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s