Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika

Francesca Hornak: Viikko on pitkä aika
Suom. Karoliina Timonen
Tammi 2018

Haagin oireet, Emma naputteli. Koko sana kuulosti kuolonkorahdukselta, hän ajatteli. Hän oli perillä taudin oireista, jotenkuten, mutta nyt kun Olivian kollega oli sairastunut, hän kaipasi yksityiskohtia. Google löysi tuhansittain tuloksia.

Heti alkuun: Haag ei Francesca Hornakin romaanissa tarkoita kaupunkia, vaan ebolatyyppistä virusta, jonka yksi romaanin henkilöistä on saanut työskennellessään Liberiassa. Piti googlata, onko tällainen virus oikeasti olemassa. Näyttäisi että on, ja haag lienee lyhenne sanoista hepatiitti A antigeeni.

Kun perheen lääkäritytär Olivia palaa Lontooseen jouluksi, koko perhe joutuu viettämään joulunpyhät seitsemän päivän karanteenissa. Perhe eristäytyy äiti-Emman suvun perintökartanoon ja nykyiseen loma-asuntoon Weyfieldiin, marskimaalle.

Taas tuo sana marskimaa. Piti sekin googlata, kun se tuntuu tulevan joka romaanissa nyt vastaan. Marskimaa on meren lähellä, nousu- ja laskuveden alueella oleva maa, joka peittyy ajoittain veden alle. Englanniksi wetlands, suomeksi kai kosteikko, räme tai suo, mutta jälkimmäiset voivat olla sisämaassakin, makean veden lähellä.

No niin, perhe siis eristäytyy ränsistyneeseen kartanoon, kukin omien salaisuuksiensa kanssa. Kartanoon pölähtää kaksikin vierasta, ja salaisuudet paljastuvat yksitellen viikon aikana. Perhe on se yksikkö, jossa ihmisen kommunikaatiotaidot testataan. Usein lähimpien kanssa on vaikeinta olla läsnä ja rehellinen.

Edit: Tai oikeastihan on niin, että lapsuudenperheen roolit jäävät helposti päälle (tai tulevat päälle kun palataan yhteen), vaikka ihmiset kasvaisivat aikuisiksi ja muuttuisivat. Usein perheenjäsenillä on enemmän luuloa kuin tietoa oman perheensä jäsenten todellisista ajatuksista ja tunteista.

Pidin ideasta sijoittaa henkilöt suljettuun tilaan karanteenin vuoksi. Idea oli hyvä, ja se toimi, joskin näkökulmakerronta romaania pidemmälle lukiessa alkoi tuntua turhalta. Olisiko romaani voinut välillä pitää näkökulmat ja välillä vain edetä toisin? Varsinkin lopussa kaipasin synteesiä, kun salaisuudet oli kerrottu ja kaikki vaikutti kaikkeen. Mutta kuten sanottu, karanteeni maaseudulla oli ihan hyvä lähtökohta.

Perhe Birchin arkiasunto on Gloucester Terracella, Camdenissa Lontoossa. Isä Andrew’n työhuoneesta on näkymä Primrose Hillille. Ei paha. Tykkäisin. 🙂 Ei silti, perintökartano Englannin maaseudulla olisi toki kiva sekin, mutta ehkä vähän liikaa pölyistä nostalgiaa ja pihatöitä.

Ainut asia, mikä lukiessa häiritsi oli vierasperäisten konsonanttiin loppuvien, mutta vokaalina äänettävien sanojen taivutus. Tiedän, että nykyään saa taivuttaa myös Heathrowin ja Andrewin, mutta kun on tottunut taivuttamaan ne heittomerkin kanssa, Heathrow’n ja Andrew’n, lukeminen katkesi joka kerta näihin sanoihin, kun piti tunnustella tätä heittomerkitöntä tapaa lisätä pääte. Suomennos oli kuitenkin jouheva ja luonteva.

Kiva kirja. Henkilöhahmot syvenevät vähitellen, joskin jäävät melko pinnallisiksi kuitenkin. Suosittelen joululomalukemiseksi, varsinkin jos vietät joululomaa lapsuusperheesi kanssa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s