Lisa Brennan-Jobs: Pikkusintti

Lisa Brennan-Jobs: Pikkusintti
Suom. Anuirmeli Sallamo-Lavi
WSOY 2019

Mitä minä oikein halusin? Mitä odotin? Isäni ei tarvinnut minua yhtä lailla kuin minä tarvitsin häntä. Pelottava, musta yksinäisyys lankesi ylleni, terävä kipu tuntui kylkiluitteni alla. Itkin itseni uneen, kyyneleet muuttuivat kylmiksi ja kerääntyivät lammikoiksi korviini.

Teini-iässä Lisa Brennan-Jobs asuu isänsä ja tämän perheen luona, mutta kokee itsensä yksinäiseksi. Hän toivoo, että isä kävisi sanomassa hänelle hyvää yötä ennen nukkumaanmenoa. Steve Jobs tekee näin kerran, mutta ei koskaan toiste. Lisa on lohduton, eikä tunne olevansa isälleen perheenjäsen.

Niin kauan kuin olen tietokoneiden kanssa ollut tekemisissä, olen seurannut tarkkaan Applea, ja Steve Jobsia siinä sivussa. Kun tajusin, että Jobsin tyttäreltä Lisa Brennan-Jobsilta oli ilmestymässä muistelmat (Small Fry), tiesin odottaa kiinnostavaa luettavaa. Mutta en voinut tietää, olisiko kirja oikeasti hyvä. Se ON hyvä. Ja suomennos myös.

Kirjassa on vähän valokuvia, nekin rakeisia. Kuvia jäin kaipaamaan, mutta ehkä niitä ole enempää sen vuoksi, että kirja on ilmaisuvoimainen ja kirjoittajan subjektiivinen näkemys siitä, millaista oli elää Steve Jobsin tyttärenä.

Pikkusintti on kirja isän kaipuusta, mutta myös paljon muusta. Kirjoittaja on riittävän rehellinen näyttääkseen myös itsensä ristiriitaisena ja inhimillisenä ihmisenä. Brennan-Jobs myöntää, että toisinaan hän on käyttänyt isänsä nimeä saadakseen huomiota tai jopa tehdäkseen vaikutuksen Harvardin pääsykoehaastattelijaan. Inhimillistä.  Brennan-Jobs on yhtä ankara itseään kuin isäänsä kohtaan.

Pikkusinttiä lukiessa koin toisinaan samanlaista raivoa kuin Tara Westoverin Opintiellä-kirjaa lukiessa. Miten epäreiluja ja julmia vanhemmat toisinaan voivatkaan olla! Steve Jobsia voisi tämän kirjan perusteella luonnehtia julmaksi ja jopa sadistiksi. Asia ei kuitenkaan luultavasti ole näin yksinkertainen. Yleensä asiat johtuvat jostain. Brennan-Jobskin ymmärtää isäänsä, vaikka kärsiikin tämän ailahtelevuudesta ja tyranniudesta. Steve Jobs vaikuttaa joka tapauksessa kirjan perusteella olleen emotionaalisesti kylmä ja jollain tavalla rikki, eräänlainen virtahepo olohuoneessa, joka vie tilan muilta huoneessa olijoilta ja saa nämä kulkemaan varpaisillaan.

Lisa Brennan-Jobs ei ollut ainut, joka joutui Steve Jobsin arvaamattoman käytöksen uhriksi. Kohtaus, jossa Steve Jobs ripittää Lisan nuorta serkkua, joka pahaa aavistamatta on tilannut ravintolassa Stevenin inhomana hampurilaisen, on paljastava. Myös muut Jobsin vaikutuspiirissä olleet tekivät monenlaisia kärrynpyöriä ollakseen suututtamatta Jobsia.

Steve Jobs ja Lisan äiti Chrisann Brennan tapasivat lukiolaisina. Kun Chrisann tuli raskaaksi viiden vuoden jälkeen, Steve lähti lätkimään. Jobs ei tunnustanut tytärtään ennen kuin dna-testi vahvisti isyyden. Senkin jälkeen Jobs kiemurteli elatusmaksuissa ja vanhemman vastuussa. Jossain vaiheessa Lisalle valkenee varsinainen syy siihen, miksi Jobs ei aikanaan halunnut olla tyttärensä kanssa tekemisissä. Jobsin ja myös Lisan äidin silloinen henkinen opettaja, buddhalaismunkki Kobun oli antanut ohjeen, jota Jobs noudatti:

Nuori isänikin oli luottanut Kobuniin, joka oli sanonut hänelle, että jos minä olisin poika, olisin osa hengellistä isänperintöä ja siinä tapauksessa isäni pitäisi ottaa minut kasvattaakseen ja elättää minua. Mutta kun olinkin tyttö, äiti kuuli sittemmin muilta yhteisön jäseniltä Kobunin sanoneen, ettei isällä ollut mitään velvoitetta huolehtia äidistä ja minusta.

Isän ja tyttären välille muodostuu kuitenkin suhde, ja isä kutsuu tytärtään pikkusintiksi. Jobs kieltää nimenneensä ensimmäisen tietokoneensa tyttären mukaan mutta myöntää lopulta tehneensä niin, kun U2:n Bono asiasta kysyy. Toisinaan isä ja tytär rullaluistelevat, toisinaan viettävät aikaa yhdessä muuten. Myöhemmin Lisa muuttaa jopa asumaan isänsä ja tämän uuden perheen luokse, kun äidin ja teini-ikäisen tyttären välit monimutkaistuvat. Silloinkin Jobs käyttää valtaansa ja vaatii Lisaa olemaan tapaamatta äitiään puoleen vuoteen, jos haluaa asua isänsä luona.

Lisa Brennan-Jobs kirjoittaa elävästi muistikuvistaan, aistivoimaisesti ja kiinnostavasti. Kirjoittaja on tehnyt paljon ajatustyötä ja antanut lopulta anteeksi isälleen, mutta anteeksiantokaan ei korvaa mennyttä.

Huomenna osallistun lukupiiriin, jossa keskustellaan Pikkusintistä. Mielenkiintoista kuulla muiden lukukokemuksista. Itselleni kirja oli hieman tirkistelyä (millainen se Jobs olikaan), mutta myös kirjallisesti nautinto. Hyvin Brennan-Jobs kirjoittaa.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s