Elly Griffiths: Januksen kivi

Elly Griffiths: Januksen kivi
Ruth Gallaway -mysteeri
Suom. Anna Lönnroth
Tammi 2017

Omnia mutantur, nihil interit.*

Ihmiselle, joka ei useinkaan lue dekkareita, uuden suosikkidekkaristin löytäminen on mahtava juttu. Luin viime kesänä Elly Griffithsin ensimmäisen Ruth Gallaway -dekkarin Risteyskohdat, ja olin myyty. Olen tietoisesti kuitenkin ollut lukematta jatko-osia, koska haluan säästää niitä kesälomaan ja hetkiin, jolloin kaipaan helppoa ja kivaa lukemista.

Alkuvuodesta vaivannut lukujumi on palaillut taas, enkä jaksa lukea kovin haastavaa kirjallista fiktiota. Ammatti- ja opiskelulukeminen vaatii sen verran ajatustyötä, että juuri nyt juonivetoinen kirja on kova sana. Ja juonestahan dekkarissa mitä suurimmassa määrin on kyse.

Nuorena luin paljon SAPO-sarjan dekkareita, mutta niihin kyllästyin jossain vaiheessa täydellisesti. Agatha Christiet luin luultavasti ihan ensimmäiseksi. Viime vuosina olenkin lukenut yleensä jotain tiettyä sarjaa, aina kun uusi osa on ilmestynyt.

Miljöö tai päähenkilö tai -henkilöt ovat se juttu, joka saa minut tarttumaan dekkariin, pelkkä murha ei. Kate Atkinsonin Jackson Brodie vei heti mukaansa (ilmeisesti sarjaan on luvassa jotain uutta tänä vuonna), samoin Liza Marklundin iltapäivälehteen sijoittuvat Annika Bengtzon -dekkarit, joita ei enää tule. Jokunen vuosi sitten seurasin Mari Jungstedtin Anders Knutasia Visbyn kesäidylliin, mutta lopulta sarja alkoi toistaa itseään. Luen myös satunnaisesti yksittäisiä dekkareita, esim. Malin Persson Gioliton Suurin kaikista oli mainio. P.D. Jamesia olen aina halunnut lukea, mutta en tiedä miksi se on jäänyt. Donna Leonin Venetsia-dekkareita yritin lukea, koska ajattelin että ihan pakko tykätä, koska Venetsia. Mutta sekin into meni ohi, enkä ole yhtään niistä vielä lukenut. Myös Henning Mankellin ja Kerstin Ekmanin dekkarit olivat mieleeni.

Elly Griffithsin dekkareissa alkoi kiinnostaa sekä päähenkilö että miljöö. Ruth Gallaway on arkeologi, joka auttaa poliisia murhatutkimusten yhteydessä tunnistamaan luita ja luurankoja. Gallaway on särmikäs henkilöhahmo, joka asuu Norfolkissa meren rannalla. Kirjassa on monimutkaisia murhia, hankalia ihmissuhteita, historiaa, kirjallisia lainauksia, huumoria. Kaikkea sitä mitä dekkarilta haluan.

Griffiths malttaa kirjoittaa myös osan sivuhenkilöistä moniulotteisiksi henkilöhahmoiksi: Januksen kivessä esimerkiksi ylennystä odottava Judy-konstaapelista saattaa jatkossa tulla Harry Nelsonin tärkeä oikea käsi.

 Januksen kivessä Ruth huomaa odottavansa lasta, ja siitä seuraa monia sisäisiä ristiriitoja, onhan lapsen isä naimisissa. Rakennustyömaan alta löytyy lapsen ruumis ja kaivosta ruumiin pää. Karmiva löytö johdattaa vanhan murhan jäljille, joita epäilemättä ratkotaan jatkossakin marskimaalla meren rannalla, pienessä kaupungissa Norfolkissa. Täytyykin panna seuraava osa kirjaston varaukseen.

*Kaikki muuttuu, mikään ei katoa.
Ovidius: Muodonmuutoksia

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s