Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo

Eeva Lennon: Eeva Lennon, Lontoo
Karisto 2018

Nyt harmittaa. Eeva Lennonin puolesta nimittäin. Hienot muistelmat hän on kirjoittanut, mutta kustantaja ei ole hoitanut omaa tonttiaan julkaisuprosessissa.

Kirjasta Eeva Lennon, Lontoo puuttuu nimittäin kunnon toimitustyö. Monet kieli- ja asiavirheet ja epätarkkuudet häiritsevät sitäkin enemmän, koska kyseessä on journalistin muistelmateos. Onko kustantamossa ollut kiire saada teos syysmarkkinoille, vai eikö kukaan ole rohjennut puuttua kirjoittajan virheisiin ja lapsuksiin? Niitä on nimittäin paljon. Paavo Lipposen hallituskausi on kirjassa yllättävän pitkä, näyttelijä Albert Finney Albert Finnie, ohjaaja Steve McQueen Ian MaQueen, kalvinismi calvinismia jnpp. Kaikillehan virheitä tulee, ei siinä mitään. Mutta siksi kirjoilla on yleensä kustantamoissa joku, joka ne lukee ja editoi.

Myös teoksen rakenne olisi kaivannut parempaa jäsentelyä, joskin Lennonin lapsuudesta edetään nuoruuden Helsingin kautta Pariisiin ja sieltä Lontooseen kronologisesti. Toistoa on silti liikaa, ja toimittajan kynä olisi tehnyt hyvää sinänsä mielenkiintoiselle teokselle. Ostin kirjan heti syksyllä, kun se oli julkaistu, ja se oli myös yksi eniten ennakkovarauksia saaneista teoksista Helsingin kaupunginkirjastossa. Kiinnostusta kunnolliselle elämäkerralle olisi siis ollut. Siksi olen pahoillani kirjoittajan puolesta.

Kiinnostus muistelmiin ei ole ihme, sillä Lennon on tuttu kaikille ulkomaan uutisia seuranneille, ja hän osaa kertoa vuosistaan ulkomaankirjeenvaihtajana kiinnostavasti ja taustoittaen. Kirja olisi vain ollut paljon parempi, jos se olisi käyty huolellisesti läpi ja viimeistelty. Nyt teoksesta jää mieleen ranskalaisen ja brittiläisen kulttuurin analysointi sekä poliittisten voimien arviointi. Sinänsä kyllä mielenkiintoista lukea Brexitin taustoista, mutta henkilökohtaisuutta kirjassa on lähinnä lapsuutta ja nuoruutta kuvaavissa osissa. Esipuheessaan Lennon tosin jo kertoo, että ei pidä henkilökohtaisuutta välttämättä tarpeellisena, joskin kustantajat sitä odottavat elämäkerroilta. Uskallan sanoa, että myös lukijat.

Tämä oli kolmas elämäkerta, jonka olen parin kuukauden sisään lukenut. Pekka Tarkan elämäkerta Onnen Pekka oli täysosuma, Michelle Obaman Becoming (alkukielellä) erinomainen ja hyvin henkilökohtainen. Eeva Lennonin teoksesta olisi ollut enempäänkin, se jää nyt pahasti kolmanneksi.

Nyt on aika tarttua taas kaunokirjallisuuteen. Luin toki lomalla sitäkin, muun muassa Elin Willowsin Sisämaan ja Nancy Hustonin Kiitospäivän illallisen. Hyviä molemmat. Tulevina viikkoina luen iltaisin ennen nukkumaanmenoa kenties näitä: Mia Kankimäen Naiset joita ajattelen öisin (joka piti lukea jo lomalla, mutta en ehtinyt), Jennifer Eganin Manhattan Beach, W.G. Sebaldin Saturnuksen renkaat ja Rachel Cuskin Ääriviivoja, jota jo aloitin syksyllä englanniksi kuunnellen, Olli Jalosen Finlandia-palkitun Taivaanpallon tai Lucia Berlinin Siivoojan käsikirja 2. Tanssi haudoilla -kokoelman. Näissä riittääkin moneksi viikoksi luettavaa.

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s