Tara Westover: Opintiellä

Tara Westover: Opintiellä. Muistelma
alkup. Educated: A Memoir
Suom. Tero Valkonen
Tammi 2018

***

Henkeni melkein salpautui, kun pohdin edellisen vuosikymmenen aikana tekemääni fyysistä ja henkistä matkaa, ja aloin jopa miettiä, olinko muuttunut liikaa. Oliko opiskelu, lukeminen, ajattelu ja matkustaminen muuttanut minut ihmiseksi, joka ei kuulunut enää minnekään? Ajattelin tyttöä, joka ei tuntenut kuin romuttamon ja kotivuoren ja tuijotti ruudulta, kun kaksi lentokonetta törmäsi omituisiin valkoisiin pylväisiin. Hänen luokkahuoneensa oli roinakasa. Hänen oppikirjansa olivat romumetallia. Ja kuitenkin hänellä oli jotain arvokasta, jota minulla ei mahdollisuuksistani huolimatta – tai kenties niiden johdosta – ollut.

Harvan kirjan lukeminen on nostanut minusta esiin niin puhtaita tunnereaktioita kuin Tara Westoverin Opintiellä. Raivo oli päällimmäinen tunne. Vasta kirjan loppupuolella toivo voitti raivon.

Epäilemättä tässä oli vuoden 2018 merkittävin ja tärkein kirja. Ei epäilystäkään. Syy raivoon on kirjan todenperäisyys.

Tara Westover syntyi monilapsiseen mormoniperheeseen Idahossa Yhdysvalloissa vuonna 1986. Perheen isä on arvaamaton, hän vihaa koulua ja lääketiedettä. Isällä on diagnosoimaton kaksisuuntainen mielialahäiriö. (Perheen isä lienee tätä kirjoittaessa elossa, mutta perhe ei pidä yhteyttä tyttäreensä.) Äiti uskoo isää kaikessa ja toimii itseoppineena kätilönä. Myöhemmin äidistä sukeutuu luontaislääketieteen guru, jonka keittiössä höyryävät yrtit tuovat perheelle vaurautta, jota isän romuttamobisnes ei koskaan tuo.

Kaksoistornit romahtavat ja Tara näkee ne tv:n ruudulta. Koko ajan isä odottaa maailmanloppua, varustautuu siihen, – ja pettyy kun se ei tulekaan. Maailmanlopun odotuksen ohella ilmapiiri perheessä on pelokas. Taran Shawn-veli on arvaamaton ja väkivaltainen. Tara kokee niin isän kuin veljen kautta väkivaltaa ja olisi Suomessa otettu huostaan jo monta kertaa.

Toinen asia, joka määrittää Taran elämää, on naisen rooli. Tara kasvaa ymmärtämään naisen roolin rajat. Hänen tehtävänsä on mennä naimisiin ja saada lapsia. Jos hän ei näin tee, hän on ”portto”. Vielä vuosien jälkeenkin Tara pitää itseään huonona naisena, jos hän juo kokista tai pukeutuu kuten ikäisensä naiset. Mormoniyliopistosta tie vie kuitenkin lopulta tohtoriopintoihin Cambridgeen ja tutkijaksi Harvardiin.

Merkittävää Taran elämässä on varhainen havainto, mikä erottaa hänet muista lapsista:

Ymmärsin että tämä yksi asia, enemmän kuin mikään toinen, erotti minun perheeni muista: me emme käyneet koulua.

Koulutuksen hinta Taralle on henkinen kodittomuus. Hinta on kova. Silti Opintiellä on kertomus toivosta. Koulutus on meille suomalaisille itsestäänselvyys. On vaikea ymmärtää, että vielä jossakin päin maailmaa länsimaisessa yhteiskunnassa koulutuksen arvo kyseenalaistetaan. (Tämä tarina toi mieleen myös Elena Ferranten Napoli-sarjan. Siinä opintie avaa Elenalle uusia maailmoja. Romaani on ajankohtainen myös tuoreen tv-sarjan takia.)

Lue tämä kirja. Ei minulla muuta. Hyvää viikonloppua!

***

PS Kannet: Pidin alkuperäisestä kannesta enemmän. Suomennoksen kannessa korostuvat kirjan miljöö ja kirjoittajan lapsuudenmaisema, alkuperäisessä kannessa koulutus.
PPS Veikkaan, että kirjasta nähdään vielä tv-sarja- tai elokuvaversio.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s