Yökyöpeli hapankorppu lukee
Night Owl’s Bookshelf

Robert Seethaler: Tupakkakauppias

Robert Seethaler: Tupakkakauppias
Suom. Arja Rinnekangas
Lurra Editions 2017

Sinisilmäisyys on oikeastaan tämän hetken käsky, tietämättömyys ajan johtoajatus. Koska silloin saattaa katsoa johonkin suuntaan, ja olla näkemättä mitään.

Kirjoitin tämän postauksen jo pari viikkoa sitten, mutta jätin sen luonnokseksi. Tuli matka, ja tuli helle, joka vei voimat. Oikeastaan hyvä, että vasta nyt viimeistelen tämän. Poikkeuksellinen helle on pannut miettimään ilmastonmuutosta enemmän kuin koskaan ennen; kun jokin epämiellyttävä asia tunkee omaan elämään, on siihen pakko ottaa kantaa. En esimerkiksi ole tätä viikkoa aiemmin miettinyt, miltä minusta tuntuisi lentää koneessa, jolla palautetaan kielteisen turvapaikan saanut kotimaahansa. Kyseessä voi olla oikeutettu palautus, mutta voi myös olla niin, että lähellämme tapahtuu asioita, joilta haluamme sulkea silmämme. Ja nyt palaan Tupakkakauppiaaseen, jossa sinisilmäisen Franz-pojan silmät aukeavat, eivätkä vain aukea, vaan hän ei voi olla toimimatta, kun natsit valtaavat Wienin.

Teksti on kuitenkin Robert Seethalerin romaanista Tupakkakauppias, jossa eletään Wienissä toisen maailmansodan alla, Hitlerin valtaannousun aattona. Nuori ja naiivi Franz-poika saapuu tupakkakauppiaan apulaiseksi. Vähitellen Wienin ilmapiiri kiristyy ja kansallissosialismin vahvistuminen alkaa vaikeuttaa jokapäiväistä elämää.

Tupakkakauppias Otto Trsnjek opettaa Franzin lukemaan sanomalehtiä, seuraamaan niitä päivittäin. Kanta-asiakas on myös muuan Sigmund Freud, johon Franz tutustuu. Trsnjakin jouduttua kansallissosialistien hampaisiin ja kuoltua on jo selvää, että juutalaisille ei ole tilaa Wienissä. Sigmund Freudkin on lähdössä Lontooseen, ja vielä ennen lähtöään hän ja Franz tapaavat ja polttavat sikarit, jotka Franz on salakuljettanut ohi Freudin asuntoa valvovien poliisien.

”Ette tainnut olla tietoinen, herra professori”, Franz sanoi ja pyöritti sikaria hitaasti sormiensa välissä, ” mutta Otto Trsnjak itse ei ollut tupakkamies. Hän oli lehtienlukumies. Lehtienlukija ja tupakkakauppias.”

Tupakkakauppias on romaani, joka alussa vaikutti minusta hyvin kaavamaiselta. Vähitellen se osoittautui kuitenkin yhdeksi tärkeimmistä nykyromaaneista, joita olen viime vuosina lukenut. On palkitsevaa lukea, miten typerästä Franzista kasvaa vastuuntuntoinen, siviilirohkea aikuinen mies, joka ajattelee ensisijaisesti muita kuin itseään. Samanaikaisesti lukija, joka tietää, miten Wienin kävi ja mitä kauheuksia toisessa maailmansodassa tapahtui, ei voi olla miettimättä sitä, miksi vain jotkut meistä ovat riittävän rohkeita taistellakseen pahaa vastaan.

Ilmastonmuutos on asia, josta nykyään pitää ja saa olla huolissaan. Rasistisia ja konservatiivisia ääriliikkeitä vastaan taistelu vaatii sen sijaan siviilirohkeutta niiltä, jotka uskaltavat omalla nimellään niitä vastaan argumentoida. Tutkijat ja journalistit joutuvat miettimään omaa ja perheensä turvallisuutta julkaistessaan tutkimuksia tai juttua aiheesta. Miten me tavalliset  ihmiset toimimme nyt, kun vielä voimme tehdä jotain? Valitsemmeko hiljaisuuden, koska se on helpompi tie? Kysyn tätä itseltäni jatkuvasti. En halua hyödyttömiin sanasotiin monimutkaisista asioista, mutta en myöskään halua olla se typerä sinisilmäinen itselleen valehtelija, joka ei tee mitään millekään.

Franz on joutunut Otto Trsnjakia etsiessään silmätikuksi ja tupakkakaupan toiminta on vaikeaa. Franz alkaa liimata näyteikkunaan unistaan kertovia lappuja, joiden merkityksellisyydestä syntyy keskusteluja ohikulkijoiden kanssa. Unistaan Franz on kiinnostunut Freudin kanssa käymiensä keskustelujen myötä. Mykistääpä Franz myös Freudin kun kuvaa osuvasti sitä, mitä psykoanalyysissa tapahtuu. Mutta siis hiljaisesta vastarinnasta on Franz oiva esimerkki.

Juuri sitä hän oli hetki sitten tarkoittanut, Franz vastasi, mutta lapun mahdollinen hyödyttömyys paljastuisi vasta myöhemmin. Sillä kenties, hän jatkoi, kenties tuonkaltainen, täysin vieras, näyteikkunaan liimattu unilappu voisi joskus vaikuttaa tai koskettaa sattumalta ohikulkevaa lukijaa, sitähän ei koskaan tiennyt. [–] Siitä lähtien Franz liimasi joka päivä uuden lappusen ulos oven viereen.

Tupakkakauppias on romaani, joka haastaa lukijan kysymään itseltään, miten minä toimisin vastaavassa tilanteessa. Hienoa, että romaani on suomennettu.

Suomennoksesta on pakko mainita sen toimittamattomuus. Välillä Votivkirche on Motivkirche, ja muutenkin näyttää siltä, että suomentaja, joka on myös kustantaja, on jäänyt ilman asiantuntevan kustannustoimittajan apua. Ammattikirjoittajatkin tarvitsevat ulkopuolisen lukijan ja kustannustoimittajan. Monista virheistä huolimatta suosittelen kirjaa jokaiselle.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

%d bloggaajaa tykkää tästä: