Maggie Nelson: Argonautit

Maggie Nelson: Argonautit
Suom. Kaijamari Sivill
S&S, 2018

On opittava sietämään, että jokin voi olla enemmän kuin Kaksi.

Maggie Nelsonin (s. 1973) omaelämäkerrallinen, eri genrerajoja rikkova Argonautit ilmestyi 2015, ja on nyt saatu suomeksi. En tiedä mitä odotin, mutta luultavasti romaania, joten oli yllätys, että Argonautit olikin oikeastaan esseemäinen, filosofinen ja elämäkerrallinen teos. Nimensä kirja on saanut kreikkalaisesta mytologiasta. Kustantajan sivuillla kerrotaan:

Kuten kreikkalaisen mytologian Argo-laivalla purjehtijat, argonautit, pitkän matkansa aikana osa osalta rakentavat laivan kokonaan uudelleen mutta saavuttavat sataman samannimisellä laivalla, mekin purjehdimme elämän ja rakkauksien läpi säilyttäen nimemme ja identiteettimme mutta vähä vähältä kokonaan muuttuen.

Nelson on feministinen taideteoreetikko, runoilija ja esseisti. Tässä omaelämäkerrallisessa teoksessaan hän kertoo kaihtamattoman rehellisesti rakkaudestaan muunsukupuoliseen taiteilijaan Harry Dodgeen, raskaudestaan, Harryn äidin kuolemasta. Kirja on samanaikaisesti vuoropuhelua Nelsonin siteeraamien filosofien kanssa; Nelson kutsuu näitä “sydämensä monisukupuolisiksi äideiksi”.

Samalla kun Nelson odottaa ensimmäistä lastaan Dodge käy läpi testosteronihoitoja ja rintaleikkauksen, jossa rinnat poistetaan. Molempien ruumis ja identiteetti käy läpi muutosta, mutta eri suuntaan.

Kirja on raivoisan rehellinen, ja Nelson kirjoittaa asioista kaihtamatta ja suoraan, varsinkin äitiydestä. Siitä, miten hän oppii Harryltä, että joillekin sukupuoli-identiteetin epämääräisyys on ahdistuksen aihe, toisille taas juuri määrittelemättömyyden kanssa on hyvä elää. Tämäkin on hyvä muistaa: ei kaikille ole ongelma elää määrittelemättä itseään naiseksi tai mieheksi.

Mieleeni muistui hetki Narinkkatorilla Helsingissä. Minua vastaan käveli ihminen, jota en siinä hetkessä pystynyt määrittelemään joko mieheksi tai naiseksi. Hetken minua vaivasi se, että jäin epätietoisuuteen. Sitten havahduin: miksi minulla on tarve määritellä ihminen joko mieheksi tai naiseksi, erityisesti täysin tuntematon ohikulkija. Mitä se minulle merkitsee? Minun ajatuksillani ei ole väliä. Ymmärsin, miten paljon ajatteluamme ohjaa kaikenlainen kategorisointi. Annoin itselleni luvan olla miettimättä asiaa ja ohikulkijalle oikeuden säilyttää oma identiteettinsä, vaikkei se minulle avautunutkaan siinä ohikiitävässä hetkessä.

Elä ja anna elää.