Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä

Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä
Suom. Sari Karhulahti
Gummerus 2018

 

Olen oppinut Jumalalta niin paljon
etten enää voi sanoa itseäni
kristityksi, hinduksi, muslimiksi, buddhalaiseksi enkä juutalaiseksi.
Totuus on kertonut minulle niin paljon itsestään
etten enää voi sanoa itseäni
mieheksi, naiseksi, enkeliksi enkä edes turmeltumattomaksi
sieluksi.

Elif Shafak (s. 1971) on ennestään minulle tuntematon kirjailija, vaikka häneltä on suomennettu aiemminkin teoksia. Sain Eevan kolme tytärtä lainaksi lauantaina, ja jo sunnuntai-iltaan mennessä olin lukenut tämän lähes 500-sivuisen teoksen, niin kiehtova se oli.

Romaani liikkuu 1980-luvulta nykypäivään, ja miljöönä on kaksi kaupunkia, Istanbul ja Oxford. Romaanin nykyhetki on vuoden 2016 Istanbul, ja sieltä käsin kurkistetaan 1980-luvulta aina 2000-luvun alkuun ja päähenkilö Perin lapsuuteen ja nuoruuteen. Tämä takaumalinja tiivistyy 2000-luvun alun Oxfordiin, jonne päähenkilö, Nazperi Nalbantoglu eli Peri, on tullut opiskelemaan. Vuoden 2001 syyskuun terrori-iskujen aikaan Peri on Istanbulissa lomalla, mutta palaa takaisin Oxfordiin, jossa opiskelut jäävät myöhemmin kuitenkin kesken syistä, joita en paljasta tässä.

 Kolme nuorta musliminaista Oxfordissa: Syntinen, Uskova ja Epävarma.

Oxfordissa Peri tutustuu Monaan ja Shiriin, joista Mona on vakaa muslimi ja Shiri puolestaan maallistunut. Peri itse on kyselijä ja pitää Jumala-päiväkirjaa sekä näkee usvalapsen, hallusinaation, aina silloin tällöin. Peri on aina vähän surullinen, epävarma ja iloton, agnostikko kai lähinnä.

Hän oli soimannut aina itseään, koska ei osannut riemuita. Hänen murheellisuutensa täytyi johtua siitä, että hän oli tehnyt jotain väärää. Mutta ehkä kukaan ei saa ala-arvoista numeroa onnellisuuskokeessa omasta syystään. Surullisuus ei  kerro laiskuudesta eikä itsesäälistä. Kenties jotkut yksinkertaisesti ovat luonteeltaan alakuloisia. On yhtä turhaa yrittää olla onnellinen kuin yrittää olla pitkä.

Romaanin aikana selviää, miksi syyllisyys ja surumieli ovat olleet Perissä lapsuudesta asti läsnä. Oxfordissa tapahtuu myös asioita, joista Peri kantaa syyllisyyttä. Hän pyyteleekin Oxfordissa aina anteeksi kaikilta kaikkea mahdollista.

Romaani alkaa nopeatempoisella kuvauksella ryöstöstä vuoden 2016 Istanbulissa. Kolmilapsisen perheen äiti Peri ja hänen teini-ikää lähestyvä tyttärensä ovat keskellä Istanbulin liikenneruuhkaa, kun heidän autostaan ryöstetään Perin käsilaukku. Täysin järjenvastaisesti Peri lähtee varkaiden perään ja joutuu ryöstetyksi ja melkein raiskatuksi. Peri raivostuu ryöstäjälle ja taistelee itsensä vapaaksi. Ryöstön yhteydessä hän näkee lompakostaan pudonneen vanhan valokuvan itsestään, Monasta ja Shirinistä sekä heidän Oxfordin opettajastaan Azurista. Valokuva palauttaa mieleen asioita, jotka Peri on tietoisesti unohtanut. Päästyään vanhaan huvilaan, jossa juhlat ovat, Peri arvioi illallisen aikana isäntäväkeään ja illallisvieraita eikä arvio ole myönteinen. Mutta ei hän ole itseäänkään kohtaan armelias.

Eevan kolme tytärtä on romaani, jossa pohditaan jumaluutta ja sitä, voiko asiaa tutkia tieteellisesti. Oxfordissa Azur pitää seminaaria, josta liikkuu huhuja. Jotkut pitävät sitä epäsovinnaisena, ja silti sinne on tunkua. Azur haluaa, että ne jotka seminaariin tulevat, tutkivat ennakkoluulottomasti tieteen keinoin sitä, mitä jumaluudesta voidaan sanoa. Azur myös edellyttää, että seminaarin osallistujat kunnioittavat toistensa näkemyksiä ja kuuntelevat avoimin korvin erilaisia käsityksiä Jumalasta/jumalasta. Se osoittautuu joillekin liian vaikeaksi. Toisaalta Azurin motiiveja kyseenalaistavat monet kollegat ja opiskelijat.

Romaanin toinen kaupunki, Istanbul, näyttäytyy paikkana, jossa äänet eivät koskaan lakkaa ja joka ei koskaan nuku. Perin isä Mensur ja äiti Selma riitelevät kaikesta ja ovat ajautuneet kauas toisistaan ja toistensa elämänkatsomuksista. Mensur on vasemmistolainen ja kyseenalaistaa islamin opit kun taas Selman usko on melkein fanaattista. Kumpikaan ei kuuntele toista, eikä sanoja säästellä. Väittelykulttuuri Istanbulissa on hyvin erilaista kuin Oxfordissa, sen Peri oppii nopeasti.

Azurin seminaarissa opiskelijat istuvat piirissä, koska Azurin mielestä

Jumalasta täytyi kuitenkin puhua piirissä, jonka keskipisteestä kaikki olivat yhtä etäällä, jotta muita pystyi katsomaan silmiin.

Eevan kolme tytärtä on tärkeä romaani aikana, jolloin fanaattinen uskonnollisuus näkyy arkipäivässä terroritekoina ja eri uskontojen kyky elää sovussa keskenään on hiuskarvan varassa. Toisaalta uusateismi haastaa kaikki uskonnot yhä ponnekkaammin, ja uskonnot puolestaan käyvät puolustusasemiin uskonnottumuutta vastaan. Myös uskontojen sisällä on jakolinjoja, jotka näyttäytyvät yhä selvempinä konservatiivisuuden ja liberaalin uskonnontulkinnan välillä. Miksi on niin vaikea vain elää omaa elämäänsä ja antaa toisen elää omalla tavallaan?

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä

  1. Paluuviite: Elif Shafak: Eevan kolme tytärtä | Tuijata. Kulttuuripohdintoja

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s