Gail Honeyman: Elanorille kuuluu ihan hyvää

Gail Honeyman: Eleanorille kuuluu ihan hyvää
Suom. Sari Karhulahti
WSOY 2017

Olen yksinäinen selviytyjä, olen Eleanor Oliphant. En tarvitse ketään – elämässäni ei ole yhtään suurta aukkoa eikä ikiomasta palapelistäni puutu ainuttakaan osaa. Olen omavarainen olento. Ainakin olen vakuuttanut niin itselleni aina.

Tässäpä kirja, jonka nimi houkutti heti. Lomalukemiseksi teki mieli tutustua Eleanor Oliphantiin ja siihen, miksi hänellä menee ihan hyvin. No okei, romaanin edetessä kyllä tyhmempikin lukija tajusi, että kaikki ei ole ihan sitä miltä näyttää. Eleanor on yksinäinen, mutta hänellä on siihen syynsä.

Ostin kirjan sen nimen ja muutaman lukusuosituksen perusteella. Eleanor Oliphant vaikuttaa ensin vain itseriittoiselta ja estyneeltä ihmiseltä, joka reagoi lähimmäisiin kaiken lisäksi tylysti ja ankarasti. Vähitellen Eleanoria alkaa kuitenkin ymmärtää. Ei ole helppoa olla Eleanor.

Yksinäisyys ei ole hyväksi kenellekään, ja se aiheuttaa paljon surua ja ahdistusta. (Yksinolo on eri asia: se on hyväksi itse kullekin toisinaan.) Yksinäisyyteen ei yleensä löydy helppoa ratkaisua, koska se kätkeytyy usein häpeän ja hymyn alle. Yksinäisyys koskettaa useimpia meistä jossain elämäntilanteessa. Jos yksinäisyys kuitenkin pitkittyy ja siitä tulee elämäntapa, se lisää sisäistä erillisyyttä ja osattomuutta.

Yritän lähteä töistä joka päivä niin, ettei minun tarvitse puhua kenellekään matkalla ovelle.

Yksinäisyyttä voi kokea yksin tai seurassa, siksikin siihen on vaikea ulkopuolisen päästä kiinni. On hienoa, että yksinäisyyttä tutkitaan myös ilmiönä ja siitä on julkaistu tietokirjoja, kuten tämä Niina Junttilan Kaiken keskellä yksin. Jos yksinäisyyteen liittyvästä häpeästä puhutaan avoimesti, siitä on helpompi saada ote.

”Olla olemassa, eikä kukaan tiedä. Siltä se tuntuu. Olemassaolo kyseenalaistuu.
Tuntuu, ettei minulla ole paikkaa eikä sijaa, tehtävää eikä merkitystä tässä
yhteisössä, maailmassa, elämässä.”  
(Lainaus kirjasta Kaiken keskellä yksin)

Eleanorille kuuluu ihan hyvää tutustuttaa lukijan päähenkilöön vaiheessa, jossa tällä ei mene kovin hyvin. Vähitellen Eleanorilla alkaa kuitenkin mennä yhä paremmin, kiitos sattuman ja uusien ystävien.

Tämä on hyvän mielen romaani, sillä vaikka Eleanorin elämä ei ole kovin iloista, siitä kerrotaan kuitenkin sarkastisen hyvällä maulla. Eleanorista ei voi olla pitämättä.

Linkitän pitkästä aikaa muiden kirjabloggareiden arvioita kirjasta. Näissä on enemmän juonipaljastuksia, mutta jos et pelkää niitä, lue nämä: Kaimani Arja Kulttuuri kukoistaa -kirjablogissa on lukenut kirjan. Myös Kirjaluotsi suosittelee.

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s