Silja Vuorikuru: Aino Kallas. Maailman sydämessä

Silja Vuorikuru: Aino Kallas. Maailman sydämessä.
SKS 2017

Naapurimaamme Viro viettää vuonna 2018 satavuotista itsenäisyyspäivää, vain vuosi Suomen tasavuosien jälkeen. Suomen ja Viron kohtalot ovat monessa sivunneet toisiaan, vaikka Viron itsenäisyys olikin miehityksen aikaan katkolla, ja Viron historiassa on hyvin synkkiä vaiheita. Silja Vuorikurun kirja Aino Kallaksesta valottaa myös Viron historiaa. En tiennyt esimerkiksi sitä, että Viron lipussa oleva musta raita kuvaa näitä synkkiä ja verisiä vaiheita. Usein puhutaan sillasta Viron ja Suomen välillä, ja tuo henkinen ja kulttuurinen yhteys on kantanut yli vaikeidenkin vuosien. Yksi yhdistävä tekijä on kielisukulaisuus.

Luettuani Aino Kallaksen elämäkerran muistin taas, miten monikulttuurinen Viron historia on. Saksan ja Neuvostoliiton miehityksen lisäksi Viron juuret ovat Tanskan ja Ruotsin kultturissa ja kielessä.

Aino Kallas (1876–1956) oli suomalaisen Krohnin kulttuurisuvun jäsen, joka kirjoitti suomeksi teoksia, joita inspiroi virolainen kansanperinne ja historia. Avioiduttuaan virolaisen Oskar Kallaksen kanssa Ainosta tuli Viron kansalainen. Lontoosta käsin Aino kiersi maailmalla esittelemässä niin Viroa kuin Suomeakin sekä omaa kaunokirjallista tuotantoaan ja sai arvostusta myös englanninkielisessä maailmassa.

Neuvostoliiton miehitettyä Viron Saksan jälkeen Kallakset pakenivat Ruotsiin, sillä Viron eli sittemmin Neuvostoliiton kansalaisille ei myönnetty viisumia Suomeen, Ainon kotimaahan. Oskarin kuoltua ja Ainon saatua Jenny ja Antti Wihurin säätiön elämäntyöpalkinnon 1953 myös Suomen kansalaisuuden takaisin saaminen mahdollistui, mikä ilahdutti Ainoa suuresti. Olihan hän usein kokenut olevansa juureton, vaikka olikin saanut elää monessa maassa. Aino Kallaksen kaunokirjalliset teokset olivat saaneet ajoittain kovaakin kritiikkiä niin Suomessa kuin Virossakin, ja Aino oli kokenut tulleensa väärinymmärretyksi milloin Suomessa, milloin Virossa. Toisaalta kummassakin maassa Ainon elämäntyötä arvostettiin ajoittaisesta, osittain aiheellisestakin kritiikistä huolimatta.

Kallaksen tunnetuin trilogia on ns. Surmaava eros -trilogia, johon kuuluvat Barbara von Tisenhusen (1923), Reigin pappi (1926) ja Sudenmorsian (1928). Kaikki perustuvat Viron historiaan tai kansanperinteen tarinoihin, jotka Aino Kallas kertoi uudestaan. Loppuvuosinaan Aino Kallas julkaisi päiväkirjansa niiltä vuosilta, joilta päiväkirjat olivat tallessa. Päiväkirjoista tuli Suomessa myyntimenestys, ja viroksikin ne aikanaan käännettiin. Kirjailijan kannalta kuitenkin tärkeimmät, viimeisimmät Viron aikaiset päiväkirjat eivät olleet enää tallessa, tai ainakaan niihin ei päästy käsiksi. Ne olivat jääneet Viroon ja luultavasti tuhoutuneet. Uuden hallinnon kannalta Kallakset olivat epäilyttävää väkeä, kansallismielinen Oskar Kallas oli uuden järjestyksen vihollinen.

Nuori Aino Kallas löysi oman äänensä vähitellen; hänen kieleensä vaikuttivat niin Raamatun vanha suomennos kuin Viron historia ja sen ihmisetkin, joista hän sai aiheet teoksiinsa. Teosten teemat puolestaan löytyivät Ainon omasta elämästä: Julius-isän varhaisesta kuolemasta, etäisestä suhteesta Minna-äitiin ja omien lasten varhaisista ja traagisista kuolemista. Ainolla oli fyysisiä lapsia viisi, mutta henkisiä lapsia eli kirjoja enemmän. Aino koki syyllisyyttä siitä, että kirjailijan työ oli hänelle niin tärkeä osa elämää ja piti hänet usein erossa lapsistaan näiden ollessa pieniä. Rakkaussuhde runoilija Eino Leinon kanssa näkyi joidenkin teosten teemoina ja Ainon ja Oskarin avioliiton säröinä.

Oli kiehtovaa lukea Aino Kallaksen (o.s. Krohnin) tarina. Jo Krohnin suvusta sinällään syntyisi monta kirjaa, niin paljon lahjakkuutta suvussa on. Ainon isä Julius (runoilija Suonio) on vain yksi heistä. Kuten Vuorikuru lopussa toteaa, kasvoi Ainosta jopa isäänsä Juliusta merkittävämpi kirjailija, vaikka isän nimi hautakivessä suurimpana koreileekin.

Krohnien sukupuu olisi ollut kiinnostava lisä etulehdellä. Toki ymmärrän ratkaisun jättää se pois: vaikka Aino pitikin yllä suhteita sukuunsa, tuli hän kuitenkin tunnetuksi omana itsenään ja Kallaksen nimellä. Aino Kallas vaikutti suurimman osan elämästään Suomen ulkopuolella, vaikka hän kirjoittikin kaikki teoksensa suomeksi; Suomi pysyi hänen kotimaanaan kaikki ulkomailla vietetyt vuodet.

Silja Vuorikuru on kirjoittanut erittäin ansiokkaan elämäkerran Aino Kallaksesta. Naisten elämäkertoja ei ole yhtään liikaa. Kannattaa lukea. Ja onnea Viro 2018!

 

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s