Juha Hurme: Niemi

Juha Hurme: Niemi
Teos 2017
Ulkoasu: Jenni Saari

Alussa oli olematon piste, joka oli aivan vähän roiskunut yli. Se oli siis eräänlainen tahra, joka oli kuitenkin niin pieni, ettei sen päälle mahtunut edes yhtä enkeliä istumaan. Koko tulevaisuus oli ahdettu tähän pieneen roiskeeseen, joka sisälsi siten mahtilatauksen potkua eli puhdasta energiaa. [–] Myös sinä, minä, Väinämöinen, Mikael Olavinpoika Agricola, Larin Paraske ja epämääräinen kokonaisuus nimeltä Suomi olimme tietenkin tuossa roiskuvassa pisteessä porisemassa.

Jos minulla olisi hattu, lähtisi se nyt päästä. Kaunokirjallisuuden Finlandia-palkinto meni 2017 täysin oikeaan osoitteeseen. Lopetin Juha Hurmeen Niemen tänä aamuna, ja heti tuoreeltaan loihen lausumaan jotain siitä.

Niemi on hybridi, tuo sekasikiö, jolle kelpaa niin fakta kuin fiktio. Alun katkelma antaa hyvän maistiaisen Hurmeen tavasta kertoa. Niemi on omaääninen romaani, joka kyllä perustuu historiallisiin tosiasioihin, mutta joka Hurmeen käsittelyssä saa fiktiivisen muodon. Suomikaan ei ole Suomi, vaan Suomea muistuttava Niemi. Lopun henkilöhakemisto on vaikuttava, samoin suomentajalistaus.

On kerrassaan riemullista lukea, miten “Magnus lähti atakkiin 1348, mutta tyhmät venäläiset eivät arvostaneet Jeesuksen ja Birgitan sotasuunnitelmaa, vaan liiskasivat ruotsalaisjoukot” tai miten Chydenius muotoiltuaan uskonnonvapauslain 1781 uuden pohjatekstin ”lähti tyynesti bändinsä treeneihin”, vaikka pappissääty raivostui.

Historiantutkijoista Teemu Keskisarjan tyyli kirjoittaa dramaturgisesti vetävästi on ehkä lähinnä tätä Niemeä, mutta kuten sanottu, Niemi on romaani, ei tietoteos. Romaani antaa kirjailijalle mahdollisuuden maalata leveällä pensselillä laajoja linjoja dramaattisten painotusten kautta. Romaaniin voi valita yksityiskohtia, jotka kenties eivät ole historiankirjoitukselle kaikkein oleellisimpia, mutta jotka romaanissa edesauttavat kirjailijan taitellisen näkemyksen esilletuomista. En silti lähtisi arvostelemaan Hurmeen näkemystä Suomen historiasta, niin paljon tämän romaanin eteen on tehty tutkimustyötä ja sisäistetty monimutkaisia kehityskulkuja. Niemi on yleissivistyksen ja taiteellisen osaamisen taidonnäyte.

Juha Hurme on verbaalilahjakkuus, ja sanankäytön mestarius kuuluu niin Hurmeen puheessa kuin kirjoitetussakin tekstissä. Minua eivät häirinneet slangimaiset ilmaisut, jotka rikkoivat epookin kuvausta, eikä puheenparsimainen jutustelu. Tapahtumasta toiseen siirrytään välillä kertojan puhutellessa lukijaansa. Ainut asia, joka välillä häiritsi, olivat vakiintuneiden hallitsijoiden nimien kirjoitusasut. Nykyään pyritään kyllä alkukieliseen kirjoitusasuun, mutta jo vakiintuneiden hallitsijoiden nimien muuttaminen romaanissa vaikeutti toisinaan ymmärtämistä (Kustaa Vaasa, romaanissa Gustav Vasa; Juhana-herttua eli Juhana III, romaanissa herttua Johan jne.), mutta lienee myös romaanin yksi tehokeino. Jos Suomikin on Niemi, niin mikseivät sitten historian henkilötkin voi olla vähän sinnpäin. Annetaan anteeksi.

Ruotsin vaikutus on tärkeä osa Niemen historiaa, selvä se, mutta ajatus on osattava asettaa myös toisinpäin. Niemi on ohittamaton osa Ruotsin historiaa.

Kuten sanottu, Juha Hurme vetää laajoja kaaria, mutta ymmärtää myös yksityiskohtien päälle. Vaikka kronologisesti edetään esihistoriasta aina Ruotsin vallan loppuun asti, eli vuoteen 1809, muodostuu lukijalle kuitenkin Hurmeen tekstin avulla näkemys siitä, mistä ollaan lähdetty ja mihin on tultu. Se, että lukijalla on jonkinlainen käsitys historiasta jo ennestään, auttaa toki suhteuttamaan Hurmeen nostoja ja painotuksia, mutta toisaalta Hurme antaa myös työkaluja ymmärtää historiaa, sotia ja Suomen eri vaiheita uudella tavalla. Romaanissa käydään niin kansanperinteen kuin kehittyvän suomen kielenkin lähteillä. Kristinuskon ja tieteellisen maailmankuvan vaikutuksiin perehdytään havainnollisesti. Suomi asettuu osaksi muuta Europpaa, vaikka jälkijunassa monessa asiassa tuleekin. Kronologinen kerronta karkaa aina silloin tällöin Hurmeen omille sivupoluille, mutta palaa kuitenkin pian takaisin pääpolulle.

Kirkas negatiivi on paljon käyttökelpoisempi kuin tuhruinen positiivi.

Kristallinkirkasta on Juha Hurmeen kieli. Lukekaa niemeläiset!

Niemi on myös yksi vuoden 2017 kauneimpia kirjoja. Kirjan ulkoasu on oivaltava ja upea. Kiitos Jenni Saari!