Erling Kagge: Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä

Erling Kagge: Hiljaisuus melun ja kiireen keskellä
Suom. Katriina Huttunen
Gummerus 2017

Kuunteleminen on uusien mahdollisuuksien etsimistä, uusien haasteiden hakemista. Tärkein kirja jonka voit lukea on se, joka kertoo sinusta itsestäsi. Se on avoin.

On vuoden pimein aika. Mitä silloin voi tehdä? Suosittelen lukemaan Erling Kaggen kirjan hiljaisuudesta.

 Erling Kagge vaikuttaa mielenkiintoiselta ihmiseltä. Hän on tutkimusmatkailija, lakimies, taiteen keräilijä, yksityisyrittäjä, poliitikko, kirjailija ja kustantaja. No huh huh. Voiko tällainen ihminen tietää jotain hiljaisuudesta?

Kirjan perusteella voi. Kagge lähestyy aihettaan omakohtaisen kokemuksen ja kirjallisuuden kautta. Jos on hiihtänyt viikkokausia Etelänavan hiljaisuudessa, on pakko tietää jotain hiljaisuudesta ylipäätään. Kagge ei kuitenkaan korosta äärikokemuksiaan vaan antaa lukijalle keinoja löytää polkuja hiljaisuuteen arjessa.

Mitä hiljaisuus on? Missä se on? Miksi se on nyt tärkeämpää kuin koskaan aiemmin?

Näihin kysymyksiin Kagge vastaa 33 eri tavalla. Vastausten välissä on hiljaisuutta ruokkivia kuvia, taidetta, joka ei anna vastauksia vaan ruokkii kysymyksiä. Toimittaja Mandy Len Catron kokeili psykologi Arthur Aronin 36 kysymyksen ihmiskoetta (voiko keneen tahansa rakastua?) vuonna 2013 ja katsoi tuntematonta ihmistä silmiin neljän minuutin ajan. Hän kirjoitti kokeesta esseen The New York Timesiin.

Olen hiihtänyt alas jyrkkiä rinteitä ja riippunut rotkon yllä lyhyestä köydestä, mutta toisen ihmisen silmiin tuijottaminen neljän hiljaisen minuutin ajan oli hermoja raastavinta ja pelottavinta, mitä olin kokenut. [–] Silmiä sanotaan sielun peiliksi, mutta ratkaiseva hetki ei ollut se kun näin toisen ihmisen, vaan se kun näin toisen ihmisen näkevän minut.

Hiljaisuus on radikaalia. Hiljaisuus on kiinnostavaa.

Kaggen kirjasta tuli mieleen Junichiro Tanizakin Varjojen ylistys, kirja joka nostaa kirkkaiden valojen sijaan esiin hämäryyden ja valojen vaihtelun.

En ole oikein lämmennyt kirkasvalolaitteille aiemmin, koska kaamos ja sen hämäryys ei ole minua haitannut. Nyt päätin kuitenkin kokeilla laitetta estohoitona kevätväsymykseen, joka valtaa aina minut, kun valo hyökkää päälle keväällä.

Kaamos on kaunis sana. Kaamos on myös aika antaa hiljaisuudelle mahdollisuus. Ei tarvitse yötä päivää nauttia yöttömästä yöstä vaan voi kuunnella hiljaisuutta ja oman sisimpänsä puhetta, joka voi olla pelottavaakin, jos ei ole koskaan kuunnellut itseään.

Maailman sulkeminen ulkopuolelle ei ole sama kuin kääntäisi ympäristölle selkänsä, päinvastoin: se on sitä, että katsoo maailmaa vähän tarkemmin, pitää kiinni suunnasta ja yrittää rakastaa elämää.

Kiinnostuneille pari vinkkiä: Erling Kaggen luento St. Andrewsin yliopistossa vuonna 2015 ja John Cagen teoksen 4:33 inspiroima hiljainen haastattelu.

Hiljaisuus ei ole trendi. Hiljaisuus ei ole muotia, se on ihmisen perustarve.