Miika Nousiainen: Juurihoito

nayttokuva-2016-10-22-kello-13-30-02

Miika Nousiainen: Juurihoito
Otava, 2016
Kansi: Elina Warsta

Rakkaus ei kovin paljon eroa juurihoidosta. Tarkoitus on tehdä hyvää toiselle. Se on välillä kivuliasta, välillä palkitsevaa, on pakko mennä syvälle itseen ja antaa jotain itsestään.

Miika Nousiainen (s. 1973) nousi tietoisuuteeni Vadelmavenepakolainen-romaanillaan vuonna 2007. Romaani on jo ehtinyt näyttämöllekin monena eri versiona. Vadelmavene alkoi hyvin, mutta loppua kohti sen päälleliimattu liioittelu (toisinaan tehokas tyylikeino sekin) ja juonen epäuskottavuus karisti kiinnostuksen. Metsäjättiä en ole vielä lukenut mutta olen kuullut siitä paljon hyvää. Nousiainen on myös suomentanut Zlatanin elämäkerran; Nousiaisen kertojanäänen tunnistaa heti myös tästä uusimmasta teoksesta.

Juurihoidossa ollaan lähes yhtä absurdin äärellä kuin Vadelmavenepakolaisessakin, mutta paljon kiinnostavammin. Nousiaisen henkilöhahmoihin on tullut uudenlaista uskottavuutta, vaikka juoni onkin kirjailijalle ominaista herkuttelua elämän yllätyksellisyyden tarjoamilla aineksilla.

Romaanissa kaksi kertojaa, Pekka ja veljensä Esko, tutustuvat toisiinsa kun jälkimmäinen tekee ensimmäiselle juurihoitoa. Eskolle juurihoito onkin elämän kuva.

Hammasytimen eli pulpan tulehduksen syynä on useimmiten hoitamaton, pitkälle edennyt hampaan reikiintyminen. Hammasytimen tulehdus hoidetaan yleensä juurihoidolla. Tulehtunut kudos poistetaan mekaanisesti, juurikanavat desinfioidaan ja hoidetaan paikallisella lääkeaineella. Juurihoito vaatii yleensä useamman hoitokäynnin. Lopuksi hoidettu juurikanavaontelo täytetään ja hammas paikataan tai kruunutetaan.
Lähde: Suomen Hammaslääkäriliitto

Romaani on juurettomien matkakertomus, kasvutarina, perhesaaga. Se on myös rakkauden puolustus. Luonteiltaan vastakkaiset veljekset lähtevät etsimään kadonnutta isäänsä Onni Kirnuvaaraa, joka on jättänyt lapsensa aina ja uudelleen. Alan elää Pekan ja Eskon vierellä ja toivoa, että heille käy hyvin. Löytyy uusia sisaruksia, sisko Ruotsista, Thaimaasta ja Australiasta.

Romaani on myös kertomus erilaisuuden sietämisestä, toiseudesta, jota kuvataan niin jätettyjen lapsien kuin Australian aboriginaalien kautta.

Kyllä ihmisen pitää ainakin yrittää ymmärtää erilaisuutta. Voihan sen sitten todeta, että saatana nuo vaan on niin erilaisia. Että ei ole meidän elämät sovitettavissa. Raukkoja on ne, jotka ei edes yritä ymmärtää.

Juurihoito on sitä, että mennään rohkeasti kohti ongelmia, hoidetaan ne – tai ainakin yritetään: joskus hammas on poistettava – ja jatketaan elämää. Kiitos hienosta romaanista Miika Nousiainen. Romaani on jo dramatisoitu tuoreeltaan Kansallisteatteriin. Uskon, että toimii näyttämölläkin hyvin.

Elina Warstalle kiitos taas kerran herkullisesta kannesta.

Advertisements
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s