Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista

Näyttökuva 2016-08-07 kello 20.41.45

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista
Gummerus, 2016

Olen luvannut Charlottelle, että olemme Helsingissä kuusi vuotta. Sen verran uskon uudelleenrakentamisen vievän ja sen verran on kirjattu sopimukseen. Lupausta ei ole vaikea pitää, sillä tämä on luotaantyöntävin paikka, minne matkani on koskaan vienyt. Voidaankin sanoa, että kun jotakin työnnetään syrjään, se työnnetään Helsinkiin. Vain kuusi vuotta, sanon Charlottelle. Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan.

On Suomen onni, että Carl Ludvig Engel kutsuttiin suunnittelemaan Suomen suuriruhtinaskunnan uutta pääkaupunkia vuonna 1816. Kuusi vuotta venyi 24 vuodeksi, ja myöhemmin Engel nimitettiin intendentinkonttorin johtajaksi, minkä myötä hän pääsi vaikuttamaan Suomen maaseudunkin rakennuskantaan ja asemakaavoihin. J. A. Ehrenströmin Helsinkiä varten laatima ruutukaava saisi arvoisensa rakennukset ja keisari arvoisensa monumentaalikeskustan, kun Engelin Senaatintorin ympärille suunnittelemat rakennukset valmistuisivat.

Kirjoittaminen on nyt vaikeaa, kun ulkona räjähtelee. Ehrenström haluaa nähdä joka päivä tasaista maata.

Aivan itsenäisesti Engel ei rakennuksia suunnitellut. Keisarilla on keisarin valta ja monia muutoksia nähtiin. Nikolainkirkon (nyk. Tuomiokirkko) eteen suunniteltu päävartiosto sai väistyä, kun keisari halusi tilalle monumentaaliportaat. Kansalliskirjaston suunnitelmia muutettiin. Kaiken kaikkiaan Helsingin empirekeskustaa voi kuitenkin luonnehtia Engelin luomukseksi.

Tämä on kirkontekijälle ensimmäinen ja tärkein oppi. Piirrä kirkkosi niin, että siihen jää enemmän hiljaisuutta kuin rakennusainetta.

Jukka Viikilä on mennyt Engelin pään sisään ja kuvitellut tämän kirjoittamaan yön pimeinä hetkinä työpäiväkirjaa. Monesti Engelin merkinnät liittyvät Helsingin takapajuisuuteen, talven kylmyyteen ja kaupunkimaisen sivistyksen ohuuteen. Myös aiemmin kuollut poikalapsi, sairas Emilie-tytär ja suhde vaimoon tulevat esiin päiväkirjamerkinnöissä.

Romaanissa vallitsee melankolinen tunnelma. Viikilä on kuvaamastaan pitkästä ajanjaksosta huolimatta pystynyt pitämään romaanin tunnelman yhtenäisenä. Kaupungin uusien rakennusten noustessa Senaatintorille arkkitehti seuraa oman perheensä kutistumista: vaimo Charlotte kuolee, ja lopulta Emilie-tytärkin, joka on ottanut äitinsä paikan kodinhoitajana, kuolee.

Engel käyttää valtaa intendentinkonttorin johtajana ja yksinkertaistaa paikallisten kirkonrakentajien alkeelliset suunnitelmat klassismin perinteiden mukaisiksi. Kirkkojen lisäksi intendentinkonttorin arkkitehtien käsien läpi kulkee suuriruhtinaskunnan sairaaloiden, koulujen, sairaaloiden, vankiloiden, pappiloiden, kartanoiden, raatihuoneiden, lääninhallitusten, tullikamareiden ja majakoiden suunnitelmia. Elämä on kiireistä, vain öisin ehtii miettiä elämää.

Elämä on kiireinen harjoitus, kaikki asiat kohdataan vain kerran. Varsinaista kertaa ei tule. Mikään asia ei toistu samanlaisena, vaikka päiväkirjojeni toisteisuus uuvuttaa jo itseänikin. Vain sanat toistuvat, koska niiden on tarkoitus tuoda rauha.

Jukka Viikilä Akvarelleja Engelin kaupungista on hieno romaani. Aivan omanlaisensa, ennen kirjoittamaton. Engelin yöpäiväkirjamerkinnät ovat akvarellimaisia, nopealla siveltimellä vedettyjä. Akvarelleja Engelin kaupungista on yksi vuoden 2016 parhaista kotimaisista romaaneista.

Mainokset
Kategoria(t): Uncategorized Avainsana(t): , , , , , , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s